Julkaistu:  Kirjoittaja: Tuija Takala

Miten runosta saa selkoa?

Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta ”runo”? Tuntuuko siltä, että runossa sanotaan asiat monimutkaisesti tai epäselvästi? Ajatteletko, että runoa on vaikea ymmärtää? Epäiletkö, ettei runosta saa selkoa?

Monta vuotta pohdin noita kysymyksiä. Minusta runot eivät saa olla vain harvojen herkkua, vaan niistä voivat nauttia monenlaiset lukijat. Halusin etenkin purkaa runoihin liittyviä ennakkoluuloja. Siksi kirjoitin runokirjan Kierrän vuoden (Opike 2016).

Minkälainen runo on selkoruno?

Runot ovat usein lyhyitä, mutta niiden ilmaisut ovat tiheitä, sanojaan suurempia. Runoille on lisäksi tyypillistä kielikuvat ja asiasta toiseen pomppiminen. Mutta voi olla myös toisenlaisia runoja. Runo saa tuntua helpolta. Pääasia on se, että runo välittää ajatuksen, tunteen tai havainnon, joista syntyy lukijalle omia mielikuvia. Näin tapahtuu kaikissa runoissa, myös selkorunossa.

Kokeilin, testasin ja mielestäni myös löysin tapoja yhdistää runouden keinot ja selkeyden.  Selkoruno yleensä rajautuu vain yhteen asiaan. Siinä käytetään helppoja ja tavallisia sanoja sekä lyhyitä ja suoria lauseita. Niin kielen keinoin syntyy kokemus, joka voi liittyä johonkin tuttuun asiaan, mutta siinä on hieman erilainen näkökulma kuin tavallisesti.

Runosta saa selkoa

Selkoruno voi jäädä kielen pintaan eli välittömään havaintoon. Silti sanat ja ilmaisut saavat irrota totutusta ympäristöstä ja houkutella lukijan omiin ahaa-elämyksiin.

Poimin esimerkiksi yhden runon. Kierrän vuoden -runokirjassa on runo jokaiselle vuoden viikolle, ja yksi helmikuun runo on tällainen:

Lumi narskuu.

Talvi ei anna periksi.

Kiristelevin hampain

se pitää kevään kaukana.

Aihe on tuttu jokaiselle: kova pakkaspäivä talvella. Runon sanojen äänteet, sanat ja lauseet voivat herättää eri aistit tuntemaan sen. Mielikuvan voi kuulla tai tuntea iholla – tai hampaissa. Talvi voi myös muuttua henkilöksi, jonka ilmeen lukija tai runon kuulija näkee sielunsa silmin. Talvesta voi muotoutua narskuva tyyppi, joka pyrkii pitämään pintansa tulevaa vuodenaikaa vastaan – tai jotain muuta.

Runoihin kuuluu oleellisesti se, että niitä voi lukea ja tulkita eri tavoin. Jokainen lukija tekee johtopäätöksiä ja löytää runoihin omia merkityksiä. Haluan etenkin vahvistaa sitä, ettei ole yhtä tapaa lukea runoa. Jokaisen lukukokemus on oikea.

Millaista on olla selkorunoilija?

Myönnän auliisti, että nautin kielen vaihtuvista sävyistä ja monimerkityksellisyydestä. Silti olen myös nauttinut siitä, että olen joutunut asettamaan runoille rajoja, eli olen päässyt leikkimään kielellä selkorajoissa. Se on pakottanut kirkastamaan sanottavaa ja haastanut valitsemaan sanoja ja rakenteita, joita on helppo lähestyä mutta jotka antavat tilaa mielikuvitukselle. Vaikeaa ja ihanaa!

Kovin paljon ei selkorunoja ole ilmestynyt ennen Kierrän vuoden -kirjaa, joten tunnen selkolyyrikkona sekä aloittelijan uteliaisuutta että vastuuta. Luon uutta ja rakennan perinnettä.

Runot elävät vasta, kun niillä on lukijoita tai kuulijoita. En voi kuin toivoa, että Kierrän vuoden -kirjaan tartutaan ilman ennakkokäsityksiä siitä, että runot yleensä ovat vaikeita tai selkorunot liian helppoja. Siksi minulle on tärkeää, että runoissani on taso, joka on helppo saavuttaa, ja monissa runoissa sanojen alla piilossa toisia tasoja. En rakenna runoihin ansoja enkä halua osoitella.

Viime vuosina on ilmestynyt tutkimuksia, joiden mukaan runojen lukeminen kehittää ajattelua, tunnetaitoja ja eläytymiskykyä. Runouden on havaittu lisäävän tehokkaasti itseymmärrystä ja hyvinvointia. Etenkin monitulkintainen runous aktivoi aivoja, muistia ja muistoja. Minusta kaikenlainen runous virittää ajattelemaan ja tuntemaan. Siksi myös selkoruno tekee hyvää – ja siitä saa selkoa.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).