Osmo A. Wiiosta selkoperiaatteisiin

Vuonna 1981 sain valmiiksi erityispedagogiikan pro gradu -työni kielen yksinkertaistamisesta. Opinnäytteeni teoria pohjautui professori Osmo A. Wiion periaatteisiin ymmärrettävyydestä ja luettavuudesta. Hyödynsin myös Wiion kehittelemiä laskukaavoja siitä, miten teksti saadaan ymmärrettäväksi ja luettavaksi. Wiio sai osakseen paljon kritiikkiä. Samoin kävi minulle, kun hahmottelin ensimmäisiä selkokielen periaatteita Wiion laskukaavojen perusteella.

Wiion periaatteiden synnystä on kulunut lähes 50 vuotta, mutta edelleen ne kestävät osana selkokielen periaatteiden perustaa.

Kun nyt katselin internetistä tekstien luettavuuden määrittämistä, huomasin, että se suorastaan tulvii erilaisia laskukaavoja! Eipä siis mitään uutta auringon alla.

Selkoperiaatteiden edeltäjä

Wiion mukaan tekstin ymmärrettävyys ja luettavuus paranee, kun noudattaa esimerkiksi seuraavia ohjeita: käytä lyhyitä lauseita, vältä vaikeita lauserakenteita, älä käytä liikaa lauseenvastikkeita tai  sivulauseita yhdessä virkkeessä, käytä virkkeessä paljon verbejä ja substantiiveja, mutta vähän adjektiiveja ja adverbejä, vältä pitkiä sanoja, käytä tuttuja ja yleisiä sanoja, selitä oudot ja vaikeat sanat, vältä erityissanastoa, slangia ja murresanoja… Kaikki nämä periaatteet löytyvät myös nykyisistä selkokielen kirjoitusohjeista.

Ymmärrettävyyden ja luettavuuden periaatteiden lisäksi Osmo A. Wiio kehitti niin kutsutut Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-1978). Poimin niistä muutaman. Ne ovat edelleen ajankohtaisia ja hyvä muistaa kaikessa viestinnässä selkoviestinnästä puhumattakaan.

1. Viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.
2. Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
3. Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
4. Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
5. Jos olet itse sanomaasi tyytyväinen, niin viesti varmasti epäonnistuu.
6. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.

Osmo A. Wiio käytti konkreettisia esimerkkejä

Osmo A. Wiio osasi hyvin konkreettisilla esimerkeillä kuvata niitä vaikeuksia, joita onnistuneen viestinnän tiellä voi olla. Kerron esimerkin, jolla Wiio haluaa muistuttaa, miten monimutkaisesta prosessista viestinnässä on kysymys.

Valtamerilaiva Titanic lähti neitsytmatkalleen yli Atlantin kohti New Yorkia huhtikuussa vuonna 1912. Sen edellä kulki samaa reittiä toinen laiva, Caledonia. Äkkiä Caledonialla huomattiin, että meressä on ajojäätä. Kapteenin määräyksestä laivan vauhtia hidastettiin nopeasti. Näin Caledonian törmäys jäälauttoihin estettiin.

Aluksen kapteeni tiesi, että Titanic tuli perässä. Hän määräsi sähköttäjän lähettämään viestin Titanicille. Sähköttäjä teki työtä käskettyä ja varoitus ajojäästä saapui Titanicin radiohyttiin. Loistoalukselle tulvi kuitenkin koko ajan viestejä juhliville matkalaisille. Varoitussanoma hukkui muiden sähkeiden alle, eikä Caledonian lähettämä tieto mennyt perille Titanicin kapteenille.

Surullinen tulos on tiedossa. Titanic törmäsi jäävuoreen. Törmäyksen jälkeen Titanicin kapteeni määräsi radiosähköttäjän pyytämään avuksi Caledoniaa. Caledonia oli vielä niin lähellä, että sen valot saattoi heikosti erottaa. Titanicin sähköttäjä kutsui Caledoniaa, mutta mitään ei tapahtunut. Caledonian ainoa sähköttäjä oli mennyt nukkumaan. Caledonian perämies kulki radiohytin ohi, kuuli merkit ja laittoi kuulokkeet päähänsä. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt sähkötystä ja meni pois. Hän ei osannut tulkita sanomaa.

Kun radioyhteyttä Caledoniaan ei saatu, Titanicin kapteeni käski ampua hätäraketteja. Punaisia hätäraketteja ei löytynyt, joten miehistö ampui valkoisia. Caledoniassa nähtiin raketit, mutta niitä luultiin neitsytmatkaa juhlivan aluksen ilotulitusraketeiksi. Sanoma ymmärrettiin väärin. Niin Caledonia jatkoi matkaansa pois Titanicin luota.

Wiion mukaan vastaavia tapauksia sattuu koko ajan, usein vain pienemmässä mittakaavassa. Inhimillinen elämä on jatkuvaa tietojen vaihtamista, ymmärtämistä ja erehtymistä eli viestintää.

 

 

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Osmo A. Wiiosta selkoperiaatteisiin”

  • Timo Montonen kirjoitti:

    Wiion laeista tuumailua. En ole opiskellut viestintä-oppiainetta enkä perehtynyt Wiion laeista käytyyn keskusteluun, mutta erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja muuallakin näitä lakeja on lainailtu.

    Ahkera lainaaminen johtuu mielestäni pikemminkin vitsikkyydestä kuin totuudellisuudesta. Wiion lait ovat aforistiikkaa, paradokseja ja ristiriitaisuuksia, ja sellaisina niistä voi päätellä mitä vain – niin tai näin. Aina osuu ja uppoaa.

    Ne ovat aikansa meemejä. Jos joku keksisi ne nyt, ne tulisivat vastaan somen uutisvirrassa, kenties sattuvan kuvan kera.

    Tässä parodinen analogia Franz Kafkan hengessä (kafkamaisuutta on esim. ihmisen tulokseton pyrkimys jonnekin):

    1. Matka yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.
    2. Jos matka voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
    3. Jos matka ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
    4. Jos matka näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
    5. Jos olet itse mielestäsi perillä oikeassa paikassa, niin olet varmasti väärässä paikassa.
    6. Jos matkalla voi tapahtua eri asioita, niin tapahtuu asia, josta on eniten vahinkoa.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).