Julkaistu:  Kirjoittaja: Ulla Tiililä

Työtä kielen parissa ihmisten hyväksi

Toimin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa eli Kotuksessa kouluttajana 1990-luvun alussa. Koulutuksissa ja työpajoissa muokkasimme kurssilaisten kanssa esimerkiksi tekstejä, joilla virastot ja laitokset myöntävät tai hylkäävät eläkkeitä, pyytävät lisäselvityksiä, tiedottavat maksuista tai ohjaavat asiakkaita ja potilaita.

Noilta ajoilta muistelen usein erästä kokousta, jossa työtovereitten kanssa pohdimme työmme perusteita. Emme ajatelleet tekevämme työtä esimerkiksi ”kauniin äidinkielen” puolesta tai ensisijaisesti vaikkapa oikeakielisyyden hyväksi.

Selkeytimme tekstejä ja muokkasimme niiden sävyä, mutta määrittelimme tehtävämme ytimen muualta kuin kielestä käsin: olimme sitä mieltä, että teemme työtä heikompien hyväksi. Sanomattakin oli selvää, että heikomman roolissa on vuorollaan jokainen meistä. Joko satunnaisesti, tilapäisesti tai pysyvämmin, joko ennemmin tai myöhemmin.

Vähän hitaammin, kiitos!

Vuosia myöhemmin eli vuonna 2012 pääsin Selkokielen neuvottelukuntaan. Ajatus työstä heikompien puolesta konkretisoitui uudella tavalla. Mitä, jos eläkepäätöksen lukija on aivovammapotilas? Mitä jos potilasohjeen lukee ihminen, jolla on alkava muistisairaus? Entä jos asiakasmaksutiedotteen tai lisäselvityspyynnön saa henkilö, joka vasta opettelee suomea, tai joku, jolla on erilaisia oppimisvaikeuksia?

Yleiskielestäkin helpotettua kieltä, siis selkokieltä, tarvitsee Suomessa mahdollisesti jopa yli 600 000 ihmistä. Viimeistään neuvottelukunnan jäsenenä moni on ehkä huomannut, että selkoteksti sopii usein itsellekin hyvin. Osa neuvottelukunnasta on kenties vasta nyt hoksannut pyytää vaikkapa älypuhelimen myyjää tai pankkivirkailijaa selittämään vaikeaa asiaansa hiukan hitaammin.

Se hetki, kun ymmärsi lukemansa

Selkokielityössä on paljon yhtymäkohtia virkakielityöhön. Virkakielenhuollossa kohteena on usein tekstejä, joilla on välitön vaikutus kansalaisen, kuntalaisen, asiakkaan ja potilaan elämään. Monesti tekstit kuuluvat tilanteeseen, joissa elämäntilanne on vaikea: on taloudellisia vaikeuksia, työttömyyttä tai sairautta.

Lomakkeet ja lausunnot, hakemukset ja päätökset ovat väyliä avun ja palvelujen saamiseen. Siksi nämä tekstit eivät saa itse muodostua avun hakemisen ja saamisen esteeksi esimerkiksi vaikeaselkoisuutensa tai töykeän sävynsä vuoksi.

Kieli − siihen liittyvine kuvineen − on näissä tilanteissa välineen roolissa. Tämä rooli ei silti ole vähäinen, koska muuta välinettä ei yleensä ole. Kieli onkin keskeisessä asemassa, kun viranomaiset edistävät kansalaisten oikeusturvaa sekä perus- ja ihmisoikeuksia.

Vain ymmärrettävän kielen kautta ihmisillä on mahdollisuus seurata yhteiskunnan asioita, osallistua niihin ja tehdä tietoisia, itseään koskevia valintoja ja ratkaisuja.

Aivan ainutlaatuinen on se voimaantumisen hetki, kun ihminen ei lukiessaan vaivu epätoivoon tai peräti tunne itseään tyhmäksi vaan ymmärtää ja käsittää, ehkä jopa oivaltaa, keksii ja innostuu.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).