Ota selkoa -blogi

Ota selkoa -blogi tarjoaa erilaisia näkökulmia selkokieleen. Bloggaajina toimivat Selkokeskuksen työntekijät, yhteistyökumppanit ja muut vierailevat kirjoittajat. Uusi blogikirjoitus ilmestyy noin 1-2 kuukauden välein.

Huhtikuun blogin kirjoittaja on lukutaitotutkija Sari Sulkunen Jyväskylän yliopistosta.

Julkaistu:  Kirjoittaja: Sari Sulkunen

Tutkimusten mukaan 11 prosentilla heikko lukutaito: keitä he ovat?

Minulle soitti taannoin eräs toimittaja, joka oli tekemässä juttua suomalaisten lukutaidosta. Keskustelumme lopuksi hän kysyi, mitä siitä seuraa, jos lukeminen ei oikein suju. Mitä väliä sillä siis on?

Lukutaitotutkijasta se oli hieman yllättävä kysymys. Jokainen voi kuvitella omaa arkeaan näin tekstipainotteisessa yhteiskunnassa, jos lukeminen on vaikeaa tai kirjaimet hyppivät riveillä. Ajattelin myös, että me tutkijatkin helposti puhumme lukutaidosta ilmiönä ja keskimääräisten tulosten tasolla. Tällöin tutkimustulosten takana olevat ihmiset ja heidän arkensa jäävät sivurooliin.

Näin käy etenkin silloin, kun puhutaan isojen tutkimusaineistojen määrällisistä tuloksista.
Näiden laajojen tutkimusten perusteella saa kuitenkin kokonaiskuvan suomalaisten lukutaidosta sekä siihen liittyvistä haasteista. Siksi PISAa ja aikuisten osaamista kartoittavaa PIAAC-tutkimusta tehdäänkin. Niiden lukutaitokokeissa vastaajia pyydetään lukemaan useita erilaisia arkielämän tekstejä ja vastaamaan sen jälkeen kysymyksiin. Tekstit voivat vaihdella reseptivapaan lääkkeen annosteluohjeesta yksinkertaiseen tilauslomakkeeseen. Nuorten PISA-kokeessa on myös lyhyitä koulusta tuttuja asiatekstejä sekä kaunokirjallisia tarinoita. Mukana on monipuolisia materiaaleja, jotta saadaan kattava kuva vastaajien osaamisesta.

Kenelle arkisetkin lukemistilanteet ovat vaikeita?

Keitä ovat sitten ne nuoret ja aikuiset, jotka juuri ja juuri selviytyvät näistä arkisista teksteistä tai joille ne ovat liian vaikeita? PISA- ja PIAAC-tutkimusten mukaan heitä on noin 11 prosenttia nuorista ja aikuisista.

Vastaukseksi ei voi antaa mitään selkeää ryhmää, sillä näillä ihmisillä on vaihtelevat elämänpolut ja -tilanteet. Siksi myös syyt heikkoon lukutaitoon vaihtelevat. Jollakulla voi olla synnynnäisiä lukemisvaikeuksia, jotka vanhempien ja opettajien tuesta huolimatta ovat vaikeuttaneet taitojen kehittymistä. Joku toinen osaa lukea teknisesti sujuvasti, mutta ei ole saanut kotoa mallia ja tukea lukemiselle. Kolmas on saattanut muuttaa Suomeen maasta, jossa ei ole ollut mahdollisuutta käydä koulua ja oppia lukemaan. Maahanmuuttajista joku on ehkä muuttanut Suomeen hyvin koulutettuna, mutta ei osaa vielä suomea tarpeeksi hyvin arkitekstien lukemiseen.

Joku lukemisen vaikeaksi kokeva henkilö taas on jo lähellä eläkeikää ja käynyt Suomessa koulunsa ennen peruskoulu-uudistusta. Hän on saattanut siis käydä koulua lyhyen aikaa ja sen jälkeen työskennellyt ammatissa, jossa ei tarvitse lukea paljoa. Tällöin eivät taidot ole päässeet kehittymään koulun jälkeenkään.

Toisaalta kuka tahansa meistä saattaa joutua onnettomuuteen tai saada sairaskohtauksen, mikä vaikuttaa myös lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Tutkimustulosten takana on siis aina yksilöitä. Edellisistä esimerkeistäkin kuitenkin näkee, että keskimääräisesti tarkasteluna tietyt taustatekijät lisäävät heikon lukutaidon riskiä. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä todennäköisemmin lukutaito on heikko. Samoin voi sanoa koulutuksesta ja ammatista: pelkän peruskoulutuksen saaneilla ja perustason ammateissa toimivilla heikon lukutaidon mahdollisuus on suurempi kuin korkeammin koulutetuilla.

Toki nämä tekijät ovat yhteydessä toisiinsa, sillä vanhimmilla aikuisilla on ollut nykynuoria rajallisemmat mahdollisuudet kouluttautua. Lisäksi vaativiin ammatteihin edellytetään useimmiten korkeaa koulutusta. Maahanmuuttajataustaisilla lisähaasteen tuo puutteellinen kielitaito.

Nuorten PISA-tutkimus kertoo lisäksi, että kotitausta on olennainen lukutaidon taustatekijä. Jos kotona luetaan sekä arvostetaan ja tuetaan lukemista, heikon lukutaidon todennäköisyys pienenee. Nuorilla runsaan huomion kohteena oleva sukupuolikin kietoutuu kotitaustaan ja sukupuolittuneisiin käsityksiin: työväenluokkainen maskuliininen kulttuuri ei juuri tue lukemisharrastusta.

Mitä heikoimmat lukijat pystyvät lukemaan?

Edelliset kuvaukset perustuvat tutkimuksiin, joiden avulla heikoimpien lukijoiden osaamista voi kuvata vain rajallisesti. Näissä tutkimuksissa heikoimmat lukijat ovat lukutaitoisia. He pystyvät lukemaan lyhyitä tekstejä, jotka käsittelevät tuttuja arkisia asioita. Lisäksi tehtävissä kysytään tietoa, joka on tekstissä selvästi esillä. Kysytty asia on tekstissä myös yhdessä kohden eikä sitä tarvitse yhdistellä useasta kohdasta. He pystyvät siis löytämään esimerkiksi lääkepaketin kyljestä tiedon siitä, kuinka monta tablettia päivässä saa ottaa, tai täyttämään henkilötietonsa lomakkeelle. Osa lukijoista voi osata joitakin vaikeampiakin lukemistehtäviä, mutta vain satunnaisesti.

Sen sijaan näiden tutkimusten perusteella ei voi kuvata tämän tarkemmin kaikista heikoimpien lukijoiden taitoja. Voi sanoa, että osaamisjakauman alapäässä tutkimusten lukutaitoasteikko loppuu kesken.

On myös todennäköistä, että kaikista heikoimmat lukijat eivät ole halunneet osallistua tutkimukseen lainkaan. Nämä lienevät kuitenkin yksittäisiä vastaajia.

Mitä lukutaidon kehittämiseksi voi tehdä?

Useimpien suomalaisten lukutaidon kehittämiseksi voidaan tehdä nykyisin paljon, jos ihminen itse sitoutuu siihen ja syy lukemisvaikeuteen on selvillä. Lukemis- ja oppimisvaikeuksista ja niiden tukemisesta tiedetään paljon, ja nykykoulussa tukeakin on saatavilla jo varhain.

Vanhemmillekin on tarjolla tietoa lukemisen tärkeydestä, ja erilaisilla verkkosivuilla on hyvin käytännöllisiäkin neuvoja lapsen tukemiseksi. Aikuiset voivat itse harjoittaa taitojaan hakeutumalla sinnikkäästi monipuolisten ja uudenlaisten testien äärelle työssä ja vapaa-ajalla. Jonkin verran on tarjolla myös kursseja ja kuntoutusta myös henkilöille, joilla on lukivaikeuksia tai neurologisia pulmista.

On kuitenkin tarpeen tiedostaa, että hieman useampi kuin joka kymmenes suomalainen ei pysty lukemaan pitkiä asiapitoisia tekstejä. Moni viranomainen onkin kiinnittänyt kielenkäytön selkeyteen huomiota. Erityisesti kaikkia koskettavat palvelut pitäisi tarjota ja ohjeistaa niin selkeästi, ettei ymmärtämisen pulmia tule. Verkossa sen voi helposti tehdä myös videoiden avulla, mutta myös selkokielinen teksti voi olla ainoa tarjottu kieliversio. Siitä hyötyy moni eikä sen käytöstä ole kellekään haittaa!

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).