Ota selkoa -blogi

Ota selkoa -blogi tarjoaa erilaisia näkökulmia selkokieleen. Bloggaajina toimivat Selkokeskuksen työntekijät, yhteistyökumppanit ja muut vierailevat kirjoittajat. Uusi blogikirjoitus ilmestyy noin 1-2 kuukauden välein.

Eloikuun blogin kirjoittaja on  Iloa selkokirjasta -hankkeen koordinaattori Ari Sainio.

Julkaistu:  Kirjoittaja: Ari Sainio

Iloa selkokirjasta – entä jatkossa?

Tämän syksyn satonäkymät ovat varsin hyvät, ainakin mitä tulee selkokirjoihin. Uusia selkokirjoja julkaistaan runsaasti, kirjailijoiden joukossa on mielenkiintoisia uusia tekijöitä ja kirjojen taso on hyvä.

Julkaistavien kirjojen määrää nostaa tänä vuonna erityisesti Selkokeskuksen Iloa selkokirjasta -hanke, jossa julkaistaan kymmenkunta uutta selkokirjaa. Iloa selkokirjasta on kaksivuotinen hanke, johon Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt 100 000 euron apurahan. Valtaosa apurahasta on jaettu edelleen tukena selkokirjojen tekijöille ja kustantajille. Ensimmäiset kirjat on kesän aikana saatu ulos painokoneista, ja satokausi jatkuu koko syksyn ja vielä ensi vuoden puolellekin.

Hankkeessa on tuotettu sekä mukautuksia että suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja. Pääosa kirjoista on kaunokirjallisuutta, mukana on myös pari tietokirjaa. Mukautuksia saadaan Salla Simukan suositusta romaanista Punainen kuin veri (mukauttaja Hanna Männikkölahti), ja klassikkoja edustaa Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys (mukauttaja Pertti Rajala).

Uusia selkokirjailijoita ovat Tapani Bagge, Jasu Rinneoja, Sanna-Leena Knuuttila, Helena Seppälä ja Tuija Hannula. Roboteista saadaan tietokirja (Seija Niinistö-Samela). Erityisesti kielenopiskelijoille julkaistaan pakinakokoelma suomalaisista tavoista (Tuija Hannula), ja haastatteluihin perustuvassa kirjassa maahanmuuttajat itse kertovat tiestään Suomeen ja selviytymisestään täällä (Satu Leisko-Järvinen). Myös sarjakuvaa on tuettu, ja painettujen kirjojen lisäksi julkaistaan verkkokirja.

Kun hankkeen tuella on saatu mukaan uusi selkokirjojen kustantaja, Reuna Kustantamo, voidaan sanoa, että pääosa hankkeelle asetetuista tavoitteista saadaan täytettyä.

Iloa selkokirjasta -hankkeen opetukset

Iloa selkokirjasta -hanke on vahvistanut joitakin selkokirjallisuuteen liittyviä näkemyksiä ja herättänyt myös uusia ajatuksia.

Ensinnäkin selkokirjat kiinnostavat kirjoittajia, ja uusien tekijöiden houkutteleminen onnistuu. Tekijät kaipaavat kuitenkin selkokieleen liittyvää tukea ja neuvontaa, ainakin alkuvaiheessa. Sama koskee kustantajia, vaikka kustantajien kohdalla pääpaino on taloudellisessa tukemisessa. Ilman taloudellista tukea kustantajat eivät lähde julkaisemaan selkokirjoja.

Moni asia on kiinni rahoituksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiitettävällä tavalla tukenut selkokirjallisuutta valtion rahoista vuosittain. Ilman valtiontukea selkokirjallisuutta tuskin olisikaan. Valtiontukea on kiittäminen siitä, että selkokirjallisuustoiminta on vakiintunutta ja näkymät toiminnan laajentumiseen ovat hyvät.

Valtiontuen lisäksi selkokirjallisuuden tukemiseen kannattaa etsiä myös muita rahoituslähteitä. Suomen Kulttuurirahaston apuraha on hyvä esimerkki siitä, että niitä on mahdollista löytää.

Tiedotus ja markkinointi sekä innostaminen selkokirjojen käyttöön esimerkiksi opetuksessa ja hoitotyössä ovat myös asioita, joihin tarvittaisiin lisää panostusta ja koordinoitua yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Olisiko tilausta Selkokirjallisuuden keskukselle?

Selkokeskus on hoitanut selkokirjallisuuteen liittyviä asioita monien muiden tehtäviensä ohella. Toiminta on kuitenkin kehittynyt ja laajentunut siinä määrin, että on herännyt ajatus erillisen Selkokirjallisuuden keskuksen perustamisesta. Pelkästään selkokirjallisuuden edistämiseen keskittyvällä keskuksella riittäisi tehtävää, kuten aktiivinen rahoituksen hankinta ja hallinnointi, koulutus, tekijöiden ja kustantajien tukeminen sekä tiedotus ja markkinointi.

Erityisen tärkeää olisi kaikkien toimijoiden välisen yhteistyön koordinoiminen. Hyvällä yhteistyöllä toimintaan saataisiin pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja pienet resurssit parhaiten käyttöön.

Selkokirjallisuuden keskuksen perustamiseen, toimintaan ja rahoitukseen liittyy käytännössä paljon selviteltäviä asioita, mutta jostain täytyy aloittaa. Keskustelu asiasta on avattu.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Iloa selkokirjasta – entä jatkossa?”

  • Pertti Rajala kirjoitti:

    Olisiko tilausta Selkokirjallisuuden keskukselle?
    Vastaan lyhyesti: ei vain olisi, vaan on. On tietysti tylsää, kun sanon, että jo yli 30 vuotta sitten ehdotiin tämänsuuntaisesta. Mallinani oli silloinen Ruotsin LL-center, joka hoiti Ruotsissa selkokirjojen julkaisutoimintaa keskitetysti. Siihen ei nykyisenä EU:n kilpailutuksen aikana ole mahdollisuutta, mutta selkirjojen kehitystyön, julkaisun ja ennen muuta kustantamisen tuki vaati keskittämistä ja lisää resurrssia. Arin ilmaan heittämä ajatus on sellainen, johon kannattaa ehdottomasti tarttua ja alkaa viedä ajatusta eteenpäin.

    Pari vuotta sitten esiin nousi ajatus selkokirjallisuuden tukijärjestelmän arvionnista ja mahdollisen uuden toimintatavan selvittämisestä. Olen puhunut asiasta ministeri Grahn-Laasosen kanssa, ylijohtaja Riitta Kaivosojan kanssa, laajasti Kehitysvammaliitossa, ja kaikki lupaavat tarttua asiaan välittömästi. Itse ymmärrän sanan ”välittönmästi” siten, että toimeen tartutaan heti. Mutta ilmiesesti se tarkoittaa kuitenkin, että mahdollisesti ehkä joskus voi jotain tapahtua – tai sitten ei.

    Eikö ihan oikeasti aleta selvitystyöhön? Arin esitys perusteluineen tuo lisää tarveta selvitystyölle.

  • Ulla Tiililä kirjoitti:

    Ari Sainion argumentit ovat kieltämättä hyvät ja vaikeat kumota. Pohdittavaksi jää, mihin tällainen keskus sijoitettaisiin. Olisiko itsenäinen vai liittyisikö johonkin? Valmis infrastruktuuri, tilat, it-palvelut jne., varmaankin pienentäisi kustannuksia.

  • Leealaura Leskelä kirjoitti:

    Selkokirjallisuuden keskukselle olisi varmasti tarvetta. Onhan Suomessa vähintään puoli miljoonaa ihmistä, joille yleiskielinen kirjallisuus on liian vaikeaa. Heille selkokirjat ovat ainoa tapa päästä kirjallisuuteen käsiksi. Kannatan Arin ehdotusta!
    Mutta vaikeinta kuten aina on löytää tälle rahoitus. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tietenkin luontevin taho, koska he ovat jo vuosikymmenien ajan tukeneet selkokirjallisuutta valtiontuen muodossa. Hohoi ministeriö!

    Ullan kysymys keskusken sijainnista on myös olennainen. Selkokirjallisuuden tarve yhdistää hyvin monenlaisia ja -ikäisiä ihmisiä, joten siltä kannalta ajateltuna mahdollisia yhdistelmiä on useita. Tärkeää olisi kuitenkin, että keskus pystyisi toimimaan avoimesti kaikkien selkokirjallisuutta tarvitsevien ihmisten tukena.

  • Jyrki Vainonen kirjoitti:

    Suomen Kirjailijaliitto on mielellään mukana, jos Selkokirjallisuuden keskusta ryhdytään perustamaan. Voimme lähettää edustajamme esimerkiksi työryhmään, joka sitä ideoi tms. Selkokirjallisuus on yksi painopistealueista liiton toiminnassa tällä hetkellä.

    Mutta hanke kannattaa suunnitella hyvin ja varmistua tosiaan siitä, että toiminnalle on järjestettävissä taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset. Teillä näitä lienee jo mietitty, toki. Jonkinlaisella konklaavilla mahdollista keskusta olisi hyvä istua suunnittelemaan.

    Rahoitustakin se varmaan saa sitä paremmin, mitä useampi alan toimija siinä on mukana.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).