Äänenkäyttö
Puhujat eivät yleensä ole täysin tietoisia siitä, miten he keskustelussa käyttävät ääntään. Siitä huolimatta äänenkäyttö vaikuttaa siihen, miten puhetta tulkitaan ja ymmärretään.
Puheen prosodia tarkoittaa seuraavia äänenkäytön ominaisuuksia:
- sävelkulku, äänen korkeuden vaihtelu
- puhenopeus, painotus ja puheen voimakkuus
- äänensävy.
Korvan erottelukyvyn kannalta selkeintä on puhe, jossa äänenkäytön ominaisuudet vaihtelevat sopivasti mutta eivät liikaa. Esimerkiksi vaihteleva sävelkulku puheessa auttaa korvaa erottamaan äänteitä toisistaan. Liian voimakkaasti vaihteleva sävelkulku taas heikentää kokonaisuuden hahmottumista.
Matalat äänet kuullaan yleensä korkeita heikommin. Esimerkiksi hyvin matalaäänisestä puheesta on vaikea saada selvää. Myös hyvin nopea tai erittäin hidas puhe on kuulijalle vaikeaa. Nopeassa puheessa kuulijalla ei ole riittävästi aikaa analysoida kuulemaansa. Hitaassa puheessa taas puheenvuoron kokonaiskesto venyy liian pitkäksi, jolloin työmuisti kuormittuu.
Selkopuheen rytmi on rauhallinen, mutta ei luonnottoman hidas tai venytetty. Tarkkaa selkopuheen nopeutta ei voi antaa, sillä puhenopeus kuten muukin äänenkäyttö riippuu tilanteesta.
Yhteenveto äänenkäyttöön liittyvistä ohjeista
- Käytä luonnollisella tavalla vaihtelevaa puheen intonaatiota (sävelkulkua).
- Painota lausuman pääasiaa. Vältä liian voimakasta painotusta.
- Puhu rauhallisella puherytmillä, vähän tavallista puhetahtia hitaammin.
- Tauota puhettasi ennen puhejaksoa ja sen jälkeen, älä keskellä puhejaksoa.