Puheen korjaaminen

Puheen korjaaminen on tavallista kaikissa keskusteluissa. Puhujat korjaavat sekä omaa puhettaan että puhekumppanin puhetta tarpeen vaatiessa. Selkopuhetilanteissa tarvetta korjata omaa tai toisen puhetta voi ilmetä usein.

Oman puheen korjaus on usein niin automaattista, ettei puhuja kiinnitä siihen juuri huomiota. Usein se tarkoittaa vain sitä, että puhuja muotoilee uudelleen aloittamansa lauseen tai käyttää toista sanaa, jos on huomannut aikaisemmin käyttämänsä vääräksi tai vaikeaksi.

Toisen puheen korjaaminen voi olla hankalampaa, ainakin toisilleen vieraiden ihmisten kesken. Toisen puhetta ei voi yhtenään korjata, sillä se saattaa korostaa puhujien kielitaidon tai aseman epäsymmetriaa.

Suora ja epäsuora korjaaminen

Yleensä puhujat korjaavat toisensa puhetta joko suoraan tai epäsuorasti. Suora korjaus alkaa usein puheessa jollakin pikkusanalla kuten niin tai siis tai eiku.
Epäsuora korjaus taas tarkoittaa sitä, että puhuja toistaa puhekumppaninsa puheenvuoron tai osan siitä ja samalla muokkaa siinä olleen virheellisen ilmauksen oikeaan muotoon. Esimerkiksi jos puhekumppani sanoo Olen Lappeenrannalla, toinen toistaa Nii joo, sä oot Lappeenrannassa.

Ohjeita:

Alla olevaan luetteloon on koottu selkopuheen ohjeista tärkeimpiä puheen korjaamiseen liittyviä periaatteita

  • Älä takerru jokaiseen lipsahdukseen, jollet ole sopinut puhekumppanisi kanssa korjaamisesta.
  • Suosi epäsuoraa korjaamista varsinkin kielioppiin liittyvissä lipsahduksissa.
  • Kysy, haluaako puhekumppanisi, että korjaat hänen puhettaan. Etenkin osa kielenoppijoista saattaa arvostaa sitä.

Lisätietoja

Leealaura Leskelä ja Camilla Lindholm (toim.): Haavoittuva keskustelu (Opike, 2012)
Johanna kartio (toim.): Selkokielinen vuorovaikutus (Opike 2009)

Selkokielen teoriakirjallisuus

Julkaistu: