Selkokielen läpimurto on tosiasia

Monista merkeistä voidaan päätellä, että selkokieli on lyönyt itsensä läpi yhteiskunnassa.

Erityisen hyvin sen huomaa Selkokeskuksen toiminnassa. Palveluidemme kysyntä on viime vuosina noussut aivan uudelle tasolle. Koulutukset selkokielestä ovat herättäneet kiinnostusta, tekstien mukautuksia on tilattu ahkerasti ja monet tahot ovat halunneet lisätä verkkosivujensa ja muun toimintansa saavutettavuutta, missä selkokielellä on ollut oma osansa. Selkokieli-sanaankin törmää monenlaisissa yhteyksissä enemmän kuin ennen.

Syitä hienoon kehitykseen on monia. Selkokieltä tarvitsevia ihmisiä, kuten suomen kieltä opettelevia uusia suomalaisia sekä muistisairaita, on yhä kasvava joukko. Yhdenvertaisen kohtelun, osallisuuden sekä itsemääräämisoikeuden turvaamisen vaatimukset lisäävät selkokielen tarvetta monien vammaisryhmien apuna. Samalla viranomaisten, järjestöjen ja muiden toimijoiden tietoisuus selkokielestä ja sen käytön tarpeellisuudesta ja hyödyistä on lisääntynyt, osittain Selkokeskuksen tiedotustoiminnan ansiosta. 

Kaiken kaikkiaan yhteiskunta koetaan yhä monimutkaisempana rakennelmana, mikä heijastuu viestintään ja kielenkäyttöön. Selkokieli koetaan tavaksi hallita ja hillitä tätä kehitystä.

Meillä Selkokeskuksessa on itsellämmekin syytä paukutella henkseleitämme, jos sellaisia käyttäisimme. Eri tahot ovat kokeneet, että ne ovat Selkokeskuksen palveluiden kautta saaneet apua viestintäänsä ja palveluihinsa, jotta ne puolestaan voivat palvella paremmin kaikkia kohderyhmiään. Hyöty on ollut todellista ja konkreettista.

 

Vastuu jakoon

Kiinnostus selkokieltä kohtaan on lisääntynyt niinkin paljon, että Selkokeskuksen kaltaisen järjestötoimijan rajat vastata kasvavaan tarpeeseen alkavat tulla uhkaavan lähelle. Veikkauksen tuottoihin perustuva rahoitus turvaa Selkokeskuksen perustoiminnan, johon kuuluu Selkosanomien julkaiseminen, selkokielestä tiedottaminen ja osittain selkokielen kehittäminen. Maksullisilla palveluilla voimme tarjota koulutusta ja tuottaa selkokielisiä tekstejä tilaajien tarpeisiin.

Nykyhetken valossa näyttää kuitenkin siltä, että Selkokeskuksen toiminnan rajat ovat lähempänä kuin selkokielen tarpeen rajat. Voidaan olettaa, että esimerkiksi digitaalisia palveluja koskevan direktiivin voimaantulo lisää myös selkokielen tarvetta verkkopalveluissa, samoin selkokielen kohderyhmiin kuuluvien ihmisten määrän kasvu.

Toivottavaa olisikin, että esimerkiksi julkishallinnon toimijat ottaisivat enemmän vastuuta edistää selkokieltä itsenäisesti osana toimintaansa. Selkokeskus olisi mielellään tukemassa kehitystä siihen suuntaan.

Omilla ja koko Kehitysvammaliiton vaikuttamistoimilla Selkokeskus pyrkii myös herättelemään päättäjiä huomaamaan, että kasvava toiminta tarvitsee lisää resursseja. Selkokieli aiotaan nostaa yhdeksi teemaksi lähestyvissä eduskuntavaaleissa.

 

Uutta päin

Uusi vuosi alkaa selkokielen näkökulmasta vauhdikkaasti. Saamme tarkennettua tietoa selkokieltä tarvitsevien ihmisten määrästä, kun uusi tarvearvio valmistuu. Lisäksi selkotoimintaa ohjaava selkokielen neuvottelukunta saa valmiiksi tulevaisuuden toimintaa linjaavan selkokielen strategian. Mukana on aivan uusia avauksia.     

Selkokielen kehittämisessä ajankohtaisia asioita ovat selkokielen jakaminen kolmeen vaikeustasoon sekä selkokielen mittari. Niistä ja muista selkokieleen liittyvistä tuoreista näkemyksistä kerrotaan uudessa teoriakirjassa, joka julkaistaan helmikuussa.  

Selkokeskuksessa kehitetty selkokielen mittari on tarkentanut kuvaa siitä, mitä selkokieli yhtenä suomen kielimuotona oikein on. Helsingin yliopistossa virinnyt kiinnostus selkokieleen tutkimuskohteena tarkentanee lähivuosina kuvaa entisestään.

Lisätietoa tästä kaikesta on luvassa alkuvuonna. Tiedotamme ajankohtaisista asioista esimerkiksi some-kanavien kautta, uutiskirjeissä ja omilla verkkosivuilla. Kannattaa seurata.

Julkaistu: 

Selkokielistä suomea yliopistossa

Selkokieltä käytetään yleisesti suomi toisena kielenä -opetuksessa (s2-opetus) varsinkin kielenoppimisen alkuvaiheessa. Kun opinnot etenevät, siirrytään vähitellen kohti standardikielen käyttöä.

Opiskelijoiden kielitaidon puutteellisuus on siis väliaikaista. Yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoille on myös tyypillistä, että heillä on käytössään jokin muu toimiva kommunikointikieli tai -kieliä, joita he voivat käyttää opiskelemansa suomen kielen rinnalla ja opiskelunsa apuna.

Opiskelijat suhtautuvat selkosuomeen luontevasti osana kielenoppimisprosessia. Opetuskielen ja oppimateriaalien odotetaan olevan vielä keskitason kursseillakin jossain määrin selkokielisiä.

Autenttista kieltä saatetaan pelätä ja vieroksua. Osa opiskelijoista turhautuu ja ahdistuu, jos siirtyminen standardikielen käyttöön tapahtuu yllättäen. Hyppy ei saa olla yhtäkkinen ja liian nopea. Kielenopetuksessa olisikin tärkeää jo heti alusta saakka käyttää autenttista materiaalia selkokielisen materiaalin rinnalla.

Suomen kielen yliopisto-opetuksessa keskitason kielikursseilla hyödynnetään paljon muun muassa Selkouutisia, Selkosanomia ja selkokielisiä tietokirjoja. Ajankohtaiset asiat kiinnostavat opiskelijoita.

Opiskelijat eroavat monista muista selkokielisten materiaalien käyttäjistä siinä, että heille eivät tuota ongelmia niinkään pitkät lauseet, hankalat lauserakenteet tai tekstin abstrakti sisältö vaan sanaston laajuus. Sanakirjaa käyttämällä kuitenkin selviydytään.

Monet selkomateriaalit ovat siis yliopisto-opiskelijoidenkin ahkerassa käytössä. Valitettavasti kaunokirjallisuuden selkoversioita ei ole otettu vastaan yhtä innostuneesti. Opiskelijat lukevat mieluummin käännettyä kuin selkokielistä suomalaista kaunokirjallisuutta. Heidän mielestään selkokirjallisuus ei ole ”oikeaa” kirjallisuutta.

Monet yrittävät aloittaa jonkin klassikon lukemisen suomeksi, mutta esimerkiksi Kalevalan tai Seitsemän veljeksen vaikea kieli lannistaa motivoituneimmankin opiskelijan heti alkuunsa. Tämän seurauksena moni ei uskalla jatkaa kaunokirjallisuuden lukemista suomeksi lainkaan!

Selkokirjat olisivat mitä mainioin välivaihe tässäkin. Asenneilmapiirin muokkaamisessa riittää siis vielä töitä.

Julkaistu: 

Selkokieli keskittyy olennaiseen

Lavean määritelmän mukaan me olemme kaikki erilaisia oppijoita. Kukin oppii yksilöllisesti omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Myös kiinnostuksen kohteet – mihin oppiminen suuntautuu – vaihtelee paljon.

Sitten on niitä erilaisia oppijoita, joilla on oppimisessaan erityisiä haasteita. Eri tavoin oppimisvaikeuksisia arvellaan olevan noin 20 % väestöstä ja lukivaikeuksisia noin 10 %! Se on aikamoinen joukko, joiden tarpeita ei vielä oteta tarpeeksi hyvin huomioon arjessa, opinnoissa ja työelämässä.

Oppimisvaikeudella tarkoitetaan haastetta oppimisen tavassa (lukivaikeus, hahmottamisen vaikeus). Potentiaalia oppimiseen on kuitenkin kuten kenellä tahansa, kunhan sopivat keinot ja välineet löytyvät.

Selkokieltä erilaisille oppijoille

Olen viime aikoina pohtinut paljon selkokielen ja selkeän yleiskielen käyttöä erilaisten oppijoiden kohdalla. Yleisesti ajatellaan, että selkokieli on tarpeen eri vammaisryhmille ja kieltä opetteleville, kun taas erilaisille oppijoille selkeä yleiskieli on riittävän ymmärrettävää. Monille ja monissa yhteyksissä niin varmasti onkin, mutta se ei ole koko totuus.

Jos vaikeuksia on esimerkiksi hahmottamisessa tai muistamisessa, oppimista edistää asioiden esittäminen yksi kerrallaan ja yksiselitteisesti.

Vaikean lukivaikeuden takia moni välttää kaikkea lukemista, koska se on yksinkertaisesti raskasta. Myös silloin, kun lukivaikeus on lievempi, selkokieli helpottaa asioimista, ymmärtämistä ja oppimista.

Selkokielinen fiktiivinen kirjallisuus puolestaan voi tarjota monelle lukivaikeuksiselle oikopolun tarinoiden mieltä liikuttavaan maailmaan.

Yksinkertainen on viehättävää

Itsekin – vaikka olen aika tavallinen oppija – kuuntelen ja luen joskus mielelläni selkokieltä. Miten rentouttavaa onkaan väsyneenä lukea vaikka ruokaresepti selkokielellä tai katsella siitä selkokielinen video-ohje. Selkokieli auttaa, kun ajatus harhailee eikä enää yhtään jaksaisi keskittyä. Kun on jatkuvan tietotulvan keskellä ja kognitiivisen kuormituksen kohteena, mahdollisuus saada informaatiota selkokielellä on mielelle lepoa ja virkistystä.

Omalle tekstille myös sokeutuu, eikä sen ymmärrettävyyttä ole helppoa itse arvioida. Hyvä tapa onkin luetuttaa teksti toisella lukijalla – mielellään sellaisella, jolle asiasisältö ei ole tuttua. Silloin teksti yleensä tiivistyy ja samalla asia selkeytyy. Tekstin hiominen helppolukuiseksi ja yksiselitteiseksi on hyvää palvelua ja lukijan huomioon ottamista.

Matemaatikkotuttavani mielestä matematiikan kieli on kaunista. Siinä asiat pyritään esittämään mahdollisimman yksinkertaisesti, mitään olennaista pois jättämättä ja mitään turhaa lisäämättä. Samalla tavalla selkokieli pyrkii ilmaisemaan asiat yksinkertaisesti: kaiken välttämättömän mutta ei mitään tarpeetonta.

Pyrkimys kohti mahdollisimman selkokielistä ilmaisua onkin hyvä harjoitus kirkastaa omaa ajatusta sekä puhuessa että kirjoittaessa – mikä on se ydin, mitä tästä todella haluan sanoa?

 

 

Julkaistu: 

Kuka tarvitsee selkokieltä?

”Selkokieli on hieno ja tärkeä asia”, sanovat monet ihmiset, joiden kanssa juttelen. Osa heistä jatkaa vielä: ”Vaikka minä itse en sitä tarvitse”.

Miksi monet haluavat korostaa, että he eivät tarvitse selkokieltä? Vaikka he ovat juuri kehuneet, että se on oikein hyvä ja tärkeä asia!

Onko niin, että silloin he paljastuisivat jotenkin vähemmän älykkäiksi tai osaaviksi?

Nyt paljastan sinulle salaisuuden: Minä tarvitsen selkokieltä. Ja väitän, että niin saatat sinäkin tarvita. Elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin on mahtavaa, että meillä on jotain niin hienoa kuin selkokieli.

Erään korkeasti koulutetun tuttavani lapsi sairastui aivan odottamatta. Sairauden oireet olivat hurjat. Tuttavani kertoi, että hän meni tilanteessa niin paniikkiin, ettei ymmärtänyt sanaakaan, mitä sairaalassa kerrottiin.

Jos ihminen menettää läheisensä, hän voi olla aivan poissa tolaltaan. Silloin ei pysty käsittämään kuin kaikkein selkeintä informaatiota.

Sairaalasta voi saada esimerkiksi ohjeen, jossa kerrotaan kuolemaan ja hautaamiseen liittyvistä asioista. Sairaalan obduktioavustaja kertoi, että usein ihmiset eivät edes muista saaneensa ohjetta. Yllätys on suuri, kun ohje löytyy laukusta viikko tai kaksi myöhemmin.

Satakunnan sairaanhoitopiiri tykkää selkokielestä ja uskaltaa sen myöntää. Meillä on verkkosivut, joiden sivuista suurin osa on kirjoitettu pelkästään selkokielellä. Vastaavaa tekstiä ei valitettavasti ole lainkaan kapulakielellä, eikä edes yleiskielellä. Moni Satakunnan sairaanhoitopiirin tärkein ja käytetyin potilasohje on myös kirjoitettu selkokielellä. Niistäkään ei ole saatavilla hankalampia kieliversioita.

Satakunnan sairaanhoitopiiri palkittiin vuonna 2015 Vuoden selväsanaisena. Palkintoperusteiden mukaan Satakunnan sairaanhoitopiirin toiminta selkokielisen tiedottamisen edistämiseksi on erittäin ansiokasta ja uraauurtavaa.

Jos uskallat tunnustaa, että sinäkin tarvitset tai tykkäät selkokielestä, käy kurkkaamassa Satakunnan sairaanhoitopiirin verkkosivut: www.satshp.fi.

 

Julkaistu: 

Selkoa sote-uudistukseen!

Lähes viikoittain minulta kysytään:

– Milloin teet selkoversion sotesta? Selitä nyt, mitä sote-uudistus tarkoittaa?

Kysyjät eivät ole perinteisiä selkosuomen tarvitsijoita, vaan tavallisia suomalaisia, suurin osa ikäisiäni (siis yli 60-vuotiaita) maisterisihmisiä.

Vastaan heille:

– Teen sotesta heti selkoversion, kun itsekin ymmärrän sen sisällön, ja kun joku ymmärtää sen minulta tilata.

Sote-uudistusta on tehty jo kymmenisen vuotta. Valmistelua on tehty ministeriöissä ja pari viime vuotta myös maakunnissa, suuressa paineessa ja kovalla kiireellä. Minun on käynyt sääliksi uudistusta tekeviä virkamiehiä, jotka ajoittain öin ja päivin valmistelevat esitystä poliitikoille.

Jos hallitus on päässyt uudistuksesta sopuun, perustuslakivaliokunta on sen kaatanut. Kaiken lisäksi jatkuvasti on noussut esiin merkittäviä yksityiskohtia, joita ei ole osattu ottaa huomioon.

Tästä vellovasta valmistelusta ovat seuranneet sote-kohut: uudestaan ja uudestaan esiin nousee asioita, joissa on lukuisia kysymysmerkkejä. Asiat eivät ole joko valmiita tai käytännön toteutusta tai seurauksia ei tiedetä. Tämän jälkeen virkamiehet ja hallitus selittävät, muuttavat tai peruvat asian.

Tämä, jos mikään, on sekoittanut kansalaiset, jotka seuraavat valmistelua median välityksellä. Monen kohdalla myös kiinnostus koko asiaan on mennyt. Tämä on todella onnetonta, koska kyse on meidän jokaisen arkielämän tärkeimpien palvelujen järjestämisen muutoksesta.

Sote-valmistelu sisältää paljon vaikeita käsitteitä kapitaatioperiaatteesta integraation kautta vallinnanvapauteen. On selvää, että koko uudistuksen selkomukauttaminen on ollut mahdotonta uudistuksen tarkan sisällön puuttumisen vuoksi. Tärkeää olisi kuitenkin ollut jo uudistusprosessin ymmärrettäväksi tekeminen. Vähintä, mitä olisi tarvittu, olisi ollut vaikeiden käsitteiden selittäminen. Täydentyvää sote-sanastoa tarvittaisiin yhä.

Kansalaisten kannalta tärkeää on se, miten potilaan hoitoketjut onnistuvat eli kuinka hyvin integraatiossa onnistutaan. Selkosuomeksi tämä tarkoittaa sitä, miten saamme nopeasti tarvitsemamme palvelut läheltä. Ja sitä, miten me itse ja potilastietomme siirtyvät palvelusta toiseen.

Kaikkien kansalaisten ja etenkin vanhusten ja vammaisten kannalta on tärkeää, miten asiakassuunnitelma toimii käytännössä. Sen varaan lasketaan paljon.

Suomen 18 maakuntaa tulevat vastaamaan sote-palvelujen järjestämisestä. Lokakuussa 2018 äänestämme maakuntiin päättäjät. Poliitikot ovat huolissaan, kiinnostavatko maakuntavaalit äänestäjiä. Huoli on perusteltu.

Kansalaiset ymmärtävät kyllä, että kyse on tavallisen ihmisen elämän tärkeimpien palvelujen järjestämisestä. Mutta siitä juuri kenelläkään ei ole tietoja, mistä tulevat maakuntavaltuutetut itseasiassa päättävät. Ymmärrykseni mukaan maakunnille jää päätösvaltaa mm. siitä, miten laajasti palvelujen valinnanvapautta toteutetaan.

Herätys poliitikot!

Maakuntavaaleihin on aikaa puoli vuotta. Demokratian toimivuuden perusedellytys on, että kansalaiset saavat ymmärrettävässä muodossa tiedon, mistä vaaleissa valittavat henkilöt päättävät. Ymmärrettävä sote-tiedotus on järkyttävästi myöhässä. Kun sen nyt käynnistätte, älkää unohtako selkokieltä!

Ai, niin. Mitä lyhenne ”sote” onkaan selkosuomeksi? Lyhenne sote tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja päivähoidosta erikoissairaanhoitoon ja kaikkea siltä väliltä.

Pertti Rajala

Julkaistu: 

Minä luen sinulle -kampanja – toiminnallista kielenoppimista parhaimmillaan

Kuvittele seuraavanlainen tilanne: Olet saapunut Suomeen, sinulle uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin. Menet suomen kielen kurssille ja haluat innokkaasti oppia suomea. Harjoittelet ahkerasti kurssilla ja sitten haluat käyttää kieltä myös luokkahuoneen ulkopuolella, tosielämässä.

Menet kahvilaan, ravintolaan tai kauppatorille ja yrität puhua suomea. Keskustelukumppanisi on ystävällinen ja haluaa auttaa sinua. Hän vaihtaa heti kielen englanniksi. Seuraavalla kerralla sama toistuu. Päätät yrittää suomeksi vielä kerran, mutta tällä kertaa keskustelukumppani puhuu todella nopeasti ja vaikeasti etkä ymmärrä mitään. Apua! Mitä pitäisi tehdä?

Tämä kuviteltu tilanne on totta monelle kansainväliselle korkeakouluopiskelijalle, joita olen työssäni suomen kielen opettajana tavannut. Opiskelijat ovat innokkaita ja motivoituneita oppimaan suomea, mutta kohtaavat monenlaisia esteitä, kun he yrittävät käyttää kieltä.

Tämän takia osallistuin Selkokeskuksen ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Minä luen sinulle -kampanjaan. Halusin rohkaista opiskelijoita käyttämään suomea luokkahuoneen ulkopuolella.  Vanhusten tapaaminen oli loistava idea eikä kieltä vaihdettaisi ihan heti englantiin!

Olemme käyneet lukemassa Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa Turussa kolme kertaa. Lue tästä arikkelit vierailustamme Turun kaupungin ja yliopiston sivuilta.

Vierailut ovat olleet hienoja ja iloisia kohtaamisia ja tilaisuuksia jakaa elämänkokemuksia. Eräs opiskelija teki vanhuksille lahjaksi origameja, toinen esitteli kuvien avulla kotimaataan. Eräs vanhus luki runojaan ja selitti niiden merkityksiä. Olemme laulaneet yhdessä ja oppineet, miten tervehditään suomeksi, ruotsiksi, kiinaksi ja turkiksi.

Näin eräs opiskelijani kirjoitti kampanjan jälkeen: ”Minä en ymmärrä 100 %, mutta minä ymmärsin, mitä he halusivat sanoa, koska he hymyilivät minulle.” Toinen kirjoitti näin: ”Kampanja oli ihana ja opin paljon.” Pääasia on siis molemminpuolinen halu ymmärtää juttukaveria.

Tällaisten tapaamisten hyödyt ovat sanomattakin selviä. Opiskelija tutustuu suomalaisiin, saa tilaisuuden käyttää suomen kieltä ja tutustuu samalla myös vapaaehtoistoimintaan. Vierailut kurssikaverien kanssa synnyttävät yhteisöllisyyden tunnetta, jonka puuttumisesta moni kansainvälinen opiskelija Suomessa kärsii. Vanhukset pulestaan saavat iloa ja virikettä päiväänsä sekä juttukaverin edes hetkeksi.

Jos opiskelija ei käytä syystä tai toisesta kieltä luokkahuoneen ulkopuolella, kielen kehitys voi pysähtyä. Kun luodaan turvallinen ympäristö kielen harjoitteluun, kielen käyttämisen kynnys todellisissa tilanteissa madaltuu.

Virheitä saa ja pitää tehdä ja väärinymmärryksiä varmasti tulee. Kun oman kielitaidon epätäydellisyyttä ja tilanteiden epävarmuutta oppii sietämään, ahdistus lievenee. Opiskelija huomaa, että selviääkin vuorovaikutustilanteesta kasvojaan menettämättä ja saa itsevarmuutta. Loistavaa!

Turun yliopiston kieli- ja viestintäopintojen keskuksessa opetetaan suomea vaihto- ja tutkinto-opiskelijoille alkeistasolta keskitasolle. Toiminnallisuus on työssämme monin tavoin vahvasti läsnä, vain mielikuvitus on rajana.

Kollegani Päivi Paukku on esimerkiksi vienyt opiskelijoitaan vierailuille alakouluun. Voit lukea vierailuista täältä.  Kohtaamiset ovat olleet todella onnistuneita.

Itse vedän tällä hetkellä Suomipassi-projektia. Projektin ideana on kannustaa alkeistason suomen kielen opiskelijoita käyttämään suomea luokkahuoneen ulkopuolella esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa. Suomipassi toteutettiin fraasivihkon muodossa viime syksynä yhteistyössä Turun yliopiston ylioppilaskunnan kanssa. Tänä syksynä Suomipassista on tulossa mobiilisovellus, joka on osa Opiskelijakaupunki Turku -yhteistyötä. Voit lukea lisää Suomipassi-mobiilisovelluksesta sekä yliopiston että Turun kaupungin sivuilta.

Suomipassi-projektin tavoitteena on tukea suomen kielen oppimista, mutta myös tuoda esiin selkokielen tärkeys. Haluamme myös kannustaa kaikkia puhumaan suomea maahanmuuttajille. Hyviä vinkkejä selkosuomen puhumiseen löytyy esimerkiksi Selkokeskuksen sivuilta.

Kannustan myös toteuttamaan toiminnallisuutta omassa työssä. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä oman alueen toimijoihin ja tehdä yhteistyötä. Minä luen sinulle -kampanjassa oli hienoa erityisesti se, että koordinaattori oli mukana auttamassa. On myös tärkeää, että tuntee omat opiskelijansa hyvin: mitä juuri tämä porukan kanssa voisi tehdä ja millä tavalla.

Me kaikki voimme auttaa suomen kielen opiskelijoita puhumalla heille selkosuomea. Tällöin alun kuvitteellisessa tarinassa on hyvä loppu. Helpointa on aloittaa arjen pienillä teoilla. Hymyillään, kun tavataan!

Jenni Laine

jrenie@utu.fi

Julkaistu: 

Kuvat helpottavat ymmärtämistä

Osa Selkosanomien verkkolehden uutisista julkaistaan myös kuvilla tuettuna. Kuvauutisista on hyötyä ihmisille, joilla on erityisiä haasteita lukemisessa ja tekstin sisällön ymmärtämisessä. Toisaalta kuvauutisista voi olla paljon hyötyä myös heille, jotka ovat suomen kielen opiskelussa aivan alkuvaiheessa.

Selkokielisen uutisen toimittaminen kuvauutiseksi tarkoittaa uutisen tekstin muokkaamista kaikista helpoimmaksi selkokieleksi. Kuvauutisessa ymmärtämistä helpotetaan käyttämällä sanojen yhteydessä kuvatukea. Kuvatuen tehtävä on havainnollistaa ja vahvistaa mielikuvaa asiasta, josta teksti kertoo.

Uutisen kuvittamisessa käytetään Papunetin kuvapankin kuvia. Usein kuvia on tarve muokata uutiskohtaisesti. Vaikka kuvia muokataan uutiskohtaisesti, kuvat eivät ole kertakäyttöisiä. Suurin osa muokatuista kuvista päätyy Papunetin kuvapankkiin, jossa ne ovat kenen tahansa käytettävissä.

Kuvauutisessa kuvat tukevat tekstin ymmärtämistä, jäsentämistä sekä muistamista. Kuvauutiset tarjoavat myös välineitä käydä keskustelua ja käsitellä uutisaiheita kuvien tuella. Kuvilla tuettu uutinen ei siis tarkoita, että uutisen sisällön voisi lukea pelkästään kuvista.

Kuvauutisen toimitus etenee kuvien ehdoilla.  Toimitustyö alkaa kysymyksillä:  Mikä on uutisen keskeinen sisältö ja mitä se tarkoittaa käytännössä?

Kuvauutisiksi  pyritään valitsemaan uutisia, joissa aihe on hyvin konkreettinen. Tällöin myös uutisen sisältö on monille helpompi ymmärtää. Tällöin kuvauutiseen on usein helppo löytää sopivia kuvia.

Kuvauutisessa kerrotaan asioista konkreettisin esimerkein. Konkreettiset esimerkit ovat asioita, jotka voi silmin havaita.

Mitä abstraktimmasta asiasta on kyse, sitä hankalampi sitä on havainnollistaa kuvalla. Havainnollistavan kuvan etsiminen voi tällöin tarkoittaa lisätiedon hakemista, esimerkiksi sanojen eri merkitysten ja asiayhteyksien selvittelyä. Millainen kuva havainnollistaisi tätä asiaa tässä asiayhteydessä?

Jos sanalle ei löydy sopivaa kuvaa eikä sitä saa nopeassa toimitusaikataulussa toteutettua, täytyy miettiä kiertoilmaisuja. Miten muuten tämän asian voisi ilmaista?

Joskus myös abstraktien käsitteiden havainnollistaminen kuvilla on mahdollista. Tällöin ne ovat yleensä vertauskuvallisia symboleja. Symbolisen kuvan merkitys on sopimuksenvarainen, se on täytynyt opetella. Tällöin pitää miettiä, minkälaiset symbolit ovat lukijalle tarpeeksi helppoja.

Koska kuvan tehtävä on luoda mielikuva asiasta, kuvan herättämät mielikuvat on tärkeä tunnistaa. Kuva ei saa olla ristiriidassa tekstin kanssa. Kuva ei saa myöskään korostaa jotain ominaisuutta, mitä ei ole tarpeen korostaa.

Esimerkki kuvauutisesta:

Selkosanomien verkkolehdessä julkaistiin uutinen lumen aiheuttamista sähkökatkoista Kainuussa. Voit lukea jutun Selkosanomien verkkolehdestä: Lumi katkoi sähköjä Kainuussa.

Kuvauutisen toimittamisessa tärkeää on miettiä uutisen keskeinen sisältö ja konkreettinen esimerkki, jolla asiaa voidaan havainnollistaa.

Kuvauutisessa otsikko muokattiin vielä konkreettisempaan muotoon. Voit katsoa kuvauutisen tästä linkistä: Lumiset puut langoilla aiheuttivat sähkökatkoja.

Lähetä meille palautetta kuvauutisistamme osoitteeseen Selkokeskus@kvl.fi

Pääset Selkosanomien kuvauutisiin tästä.

 

Julkaistu: 

Selkokirjoja saa myös äänikirjoina

Ari Sainio kertoi elokuun blogikirjoituksessaan, että uusia selkokirjoja julkaistaan tänä syksynä runsaasti. Ilahduttavasti viime vuosina Suomessa on julkaistu myös aiempaa enemmän äänikirjoja. Äänikirjojen kohdalla on tapahtumassa samanlainen kehitys kuin musiikkitallenteissa: entistä enemmän äänikirjoja kuunnellaan verkon kautta joko suoratoistona tai lataamalla äänikirja. Sen sijaan cd-levyillä olevien äänikirjojen määrä ja käyttö vähenevät.

Mobiililaitteilla äänikirjojen kuunteleminen on helppoa missä tahansa. Kokonaista äänikirjastoa on helppo kuljettaa mukana. Lisäksi uudet tilauspohjaiset kirjapalvelut, joissa kuukausimaksua vastaan saa lukea rajattomasti e-kirjoja ja äänikirjoja, ovat innostaneet lisää lukijoita äänikirjojen pariin. Samalla äänikirjojen tarjonta on kasvanut. Myös yleiset kirjastot ovat kokeilleet äänikirjojen lainaamista verkon kautta ja Helmet-kirjastoissa tehty kokeilu on laajentunut koko maahan.

Selkokirjoista on kuitenkin toistaiseksi julkaistu hyvin vähän äänikirjoja. Satukustannus on julkaissut Miina ja Manu kirjastossa -lastenkirjasta myös selkoäänikirjan. Viime vuonna selkokirjoja pitkään kustantanut Avain teki uroteon ja julkaisi kolme selkoäänikirjaa. Ensimmäiset selkoäänikirjat ovat Marita Hauhian Emman ja Eetun yllätyslöytö, Pertti Rajalan 100 totuutta Suomesta ja Marja-Leena Tiaisen Tatu, Iiris ja Pääkallomies. Tämä on hyvä alku ja toivottavasti muut kustantajat seuraavat Avaimen esimerkkiä. Olisi erittäin toivottavaa, että tarjolle saadaan lisää selkoäänikirjoja.

Kenelle äänikirjoista on hyötyä?

Miksi selkokirjoista tarvitaan äänikirjaversioita? Eikö painettu kirja riitä? Ei, sillä kaikki eivät voi lukea painettua kirjaa esimerkiksi heikon näön tai sokeuden vuoksi tai sen vuoksi, että he eivät voi pidellä kirjaa.

Äänikirjoista on myös hyötyä kaikille niille henkilöille, joille painetun tekstin lukeminen on hankalaa. Vaikka selkokielistä tekstiä pystyisi lukemaan, ymmärtämistä tukee se, että tekstin kuulee äänikirjasta. Iso hyöty äänestä on myös niille henkilöille, jotka opettelevat suomea. Painettua kirjaa ja äänikirjaa voi hyvin käyttää samanaikaisesti kielen opiskelun apuna.

Lukemisesteiset henkilöt voivat käyttää Celian äänikirjoja

Celia tarjoaa laajan valikoiman äänikirjoja henkilöille, joille lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta esimerkiksi lukivaikeuden, vamman tai sairauden vuoksi. Celian äänikirjapalvelua saavat siis käyttää samat ihmiset, joille myös selkokielestä on hyötyä. Valikoimassa on äänikirjoja laidasta laitaan, tietokirjoista runokirjoihin, elämäkerroista lastenkirjoihin ja sotaromaaneista nuortenkirjoihin. Celian äänikirjapalvelussa on tällä hetkellä n. 150 selkokirjaa. Celia tuottaa myös uusista selkokirjoista äänikirjoja.

Celian äänikirjapalvelun käyttäjäksi voi rekisteröityä monessa kirjastossa. Celian äänikirjapalvelua käytetään verkossa selaimen avulla tai mobiilisovelluksilla. Osa lähikirjastoista tarjoaa Celian äänikirjoja myös cd-levyinä.

Lain mukaan Celian äänikirjoja eivät saa käyttää ne henkilöt, joille lukeminen on vaikeaa heikon suomen tai ruotsin kielen taidon takia. Myös maahanmuuttajataustaisella henkilöllä pitää olla jokin vamma tai sairaus, jonka vuoksi lukeminen on vaikeaa. Tämä ongelma ratkeaisi, jos selkoäänikirjoja tuotettaisiin enemmän yleisesti. Kirjastot voisivat tuoda esille selkoäänikirjoja omissa kokoelmissaan.

Selkokirjat ovat saavutettavaa kirjallisuutta

Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset huolimatta kyvyistään tai toimintarajoitteistaan pystyvät lähestymään ja käyttämään palvelua tai tuotetta. Kirjallisuuden kohdalla saavutettavuus on sitä, että erilaiset lukijat pääsevät käsiksi kirjan sisältöön, vaikka he eivät näkisi tekstiä tai heillä olisi vaikeuksia ymmärtää sitä.

Selkokirjat ovat yksi saavutettavuuden kirjallisuuden muoto samoin kuin äänikirjat. Selkoäänikirjojen avulla varmistetaan mahdollisimman laajan lukijakunnan pääsy kirjallisuuden pariin.

Lisätietoja Celian äänikirjapalvelusta Celian www-sivuilta.

Papunetin selkokielisissä verkkokirjoissa on myös äänituki. Löydät verkkokirjat Papunetin sivuilta.

Julkaistu: 

Iloa selkokirjasta – entä jatkossa?

Tämän syksyn satonäkymät ovat varsin hyvät, ainakin mitä tulee selkokirjoihin. Uusia selkokirjoja julkaistaan runsaasti, kirjailijoiden joukossa on mielenkiintoisia uusia tekijöitä ja kirjojen taso on hyvä.

Julkaistavien kirjojen määrää nostaa tänä vuonna erityisesti Selkokeskuksen Iloa selkokirjasta -hanke, jossa julkaistaan kymmenkunta uutta selkokirjaa. Iloa selkokirjasta on kaksivuotinen hanke, johon Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt 100 000 euron apurahan. Valtaosa apurahasta on jaettu edelleen tukena selkokirjojen tekijöille ja kustantajille. Ensimmäiset kirjat on kesän aikana saatu ulos painokoneista, ja satokausi jatkuu koko syksyn ja vielä ensi vuoden puolellekin.

Hankkeessa on tuotettu sekä mukautuksia että suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja. Pääosa kirjoista on kaunokirjallisuutta, mukana on myös pari tietokirjaa. Mukautuksia saadaan Salla Simukan suositusta romaanista Punainen kuin veri (mukauttaja Hanna Männikkölahti), ja klassikkoja edustaa Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys (mukauttaja Pertti Rajala).

Uusia selkokirjailijoita ovat Tapani Bagge, Jasu Rinneoja, Sanna-Leena Knuuttila, Helena Seppälä ja Tuija Hannula. Roboteista saadaan tietokirja (Seija Niinistö-Samela). Erityisesti kielenopiskelijoille julkaistaan pakinakokoelma suomalaisista tavoista (Tuija Hannula), ja haastatteluihin perustuvassa kirjassa maahanmuuttajat itse kertovat tiestään Suomeen ja selviytymisestään täällä (Satu Leisko-Järvinen). Myös sarjakuvaa on tuettu, ja painettujen kirjojen lisäksi julkaistaan verkkokirja.

Kun hankkeen tuella on saatu mukaan uusi selkokirjojen kustantaja, Reuna Kustantamo, voidaan sanoa, että pääosa hankkeelle asetetuista tavoitteista saadaan täytettyä.

Iloa selkokirjasta -hankkeen opetukset

Iloa selkokirjasta -hanke on vahvistanut joitakin selkokirjallisuuteen liittyviä näkemyksiä ja herättänyt myös uusia ajatuksia.

Ensinnäkin selkokirjat kiinnostavat kirjoittajia, ja uusien tekijöiden houkutteleminen onnistuu. Tekijät kaipaavat kuitenkin selkokieleen liittyvää tukea ja neuvontaa, ainakin alkuvaiheessa. Sama koskee kustantajia, vaikka kustantajien kohdalla pääpaino on taloudellisessa tukemisessa. Ilman taloudellista tukea kustantajat eivät lähde julkaisemaan selkokirjoja.

Moni asia on kiinni rahoituksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiitettävällä tavalla tukenut selkokirjallisuutta valtion rahoista vuosittain. Ilman valtiontukea selkokirjallisuutta tuskin olisikaan. Valtiontukea on kiittäminen siitä, että selkokirjallisuustoiminta on vakiintunutta ja näkymät toiminnan laajentumiseen ovat hyvät.

Valtiontuen lisäksi selkokirjallisuuden tukemiseen kannattaa etsiä myös muita rahoituslähteitä. Suomen Kulttuurirahaston apuraha on hyvä esimerkki siitä, että niitä on mahdollista löytää.

Tiedotus ja markkinointi sekä innostaminen selkokirjojen käyttöön esimerkiksi opetuksessa ja hoitotyössä ovat myös asioita, joihin tarvittaisiin lisää panostusta ja koordinoitua yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Olisiko tilausta Selkokirjallisuuden keskukselle?

Selkokeskus on hoitanut selkokirjallisuuteen liittyviä asioita monien muiden tehtäviensä ohella. Toiminta on kuitenkin kehittynyt ja laajentunut siinä määrin, että on herännyt ajatus erillisen Selkokirjallisuuden keskuksen perustamisesta. Pelkästään selkokirjallisuuden edistämiseen keskittyvällä keskuksella riittäisi tehtävää, kuten aktiivinen rahoituksen hankinta ja hallinnointi, koulutus, tekijöiden ja kustantajien tukeminen sekä tiedotus ja markkinointi.

Erityisen tärkeää olisi kaikkien toimijoiden välisen yhteistyön koordinoiminen. Hyvällä yhteistyöllä toimintaan saataisiin pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja pienet resurssit parhaiten käyttöön.

Selkokirjallisuuden keskuksen perustamiseen, toimintaan ja rahoitukseen liittyy käytännössä paljon selviteltäviä asioita, mutta jostain täytyy aloittaa. Keskustelu asiasta on avattu.

 

Julkaistu: 

Selkokielinen vapaaehtoistoiminta tuo maahanmuuttajia ja ikäihmisiä yhteen

Vapaaehtoistoiminta tukee tutkitusti psykososiaalista hyvinvointia ja osallisuutta. Miten vanhustyön vapaaehtoistoiminta voisi tukea maahanmuuttajan kotoutumista? Kuinka voisimme tukea eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kohtaamista kielellisistä, kognitiivisista ja ehkä rakenteellisista esteistä huolimatta? Mitä työkaluja selkokieli voi tarjota kulttuurien dialogiin ja kotoperäiseen rauhantyöhön? Muun muassa nämä kysymykset ovat mielessäni, kun uusi Mentorimummot ja -papat -hanke (2017 -2019) on käynnistymässä.

Vastakkainasettelusta yhteistoimintaan

Muzafer Sherifin (1906–1988) poikaleiritutkimukset kuuluvat sosiaalipsykologian klassikoihin. Sherif pyrki leirikokeiden avulla todistamaan realistisen konfliktin teoriaansa puoli vuosisataa sitten. Pojat jaettiin kokeen alussa kahteen ryhmään, ja he tutustuivat toisiinsa oman ryhmän sisällä. Toisessa vaiheessa poikaryhmät laitettiin kilpailemaan keskenään erilaisista palkinnoista. Ryhmien välinen kilpailutilanne ruokki vihamielistä suhtautumista ja aggressiivista käytöstä ryhmien kesken siinä määrin, että osa kokeista jouduttiin keskeyttämään. Kolmannessa vaiheessa ryhmille annettiin tehtävä, jonka ratkaiseminen edellytti yhteistyötä. Vihamielisyys ryhmien kesken alkoi vähitellen lieventyä.

Suomalaisessa maahanmuuttaja- ja pakolaiskeskustelussa on paljon samanlaista vastakkainasettelua. On meidän ryhmä ja heidän ryhmä. Ovat varsinaiset suomalaiset ja toisaalta maahanmuuttajat. On kokemus kilpailuasetelmasta, joka koskee taloudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia resursseja ja niiden jakoa ihmisten kesken. Vastakkainasettelun seuraukset näkyvät päivittäin kaduilla, toreilla ja sosiaalisessa mediassa. Ja kun ennakkoluulot ovat äänessä, ihmiset eivät kohtaa. Kohtaamisille tarvitaan turvallisia ja toimivia puitteita ja ymmärrettäviä sisältöjä.

Mentorimummot ja -papat -hanke

”Yksi opiskelija sanoi, että lukuhetki vanhainkodissa sai hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi suomalaiseen yhteiskuntaan/yhteisöön.”

Mentorimummot ja -papat -hanke (2017–2019) tuo yhteen selkokielestä hyötyviä maahanmuuttajia ja ikäihmisiä vapaaehtoistoiminnan merkeissä. Hankkeesta vastaa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry, ja Kehitysvammaliiton Selkokeskus toimii hankkeen yhteistyökumppanina. Kolmivuotista hanketta rahoittaa STEA.

Mentorimummot ja -papat -hankkeen lähtökohtana on havainto siitä, että maahanmuuttajat ja ikäihmiset eivät useinkaan kohtaa arjessa. Monet ikäihmiset kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, ja monet taidot ja tarinat jäävät jakamatta. Myös monet maahanmuuttajat kokevat yksinäisyyttä ja osattomuutta. Suomen kielen oppimisen ja työllistymisen polku voi olla pitkä ja kivinen eivätkä kaikki löydä töitä lainkaan. Työnteon rinnalle tarvitaan vaihtoehtoisia ja rinnakkaisia väyliä olla osa suomalaista yhteiskuntaa ja erilaisia yhteisöjä.

Yhteisprojektin tarkoituksena on kehittää vanhustyöhön monikulttuurisen ja selkokielisen vapaaehtoistoiminnan toimintamallia. Tavoitteena on kokeilla ja kehittää maahanmuuttajille ja ikäihmisille erilaisia vapaaehtoisuuden polkuja perinteisestä vapaaehtoistyöstä pop up -vapaaehtoisuuteen. Lähtökohtana ovat ikäihmisten ja maahanmuuttajien oma toimijuus ja voimavarat sekä kokemustieto ja taidot. Selkokielisen puheen ja vuorovaikutuksen käytäntö ja teoria ja selkoaineistot toimivat tavoitteiden toteuttamisen tukena.

Selkokieliset lukuhetket

”Opiskelijoiden mielestä oli arvokas tilaisuus saada keskustella ikäihmisten kanssa ja saada lukea heille.”

Mitä monikulttuurinen ja selkokielinen vapaaehtoistoiminta voisi sitten käytännössä olla? Selkokielisten lukuhetkien on tarkoitus olla ainakin yksi Mentorimummot ja -papat -hankkeen toimintasisällöistä. Myös tietotekniikkaan liittyvät teemat ovat todennäköisesti hankkeessa mukana muodossa tai toisessa. Myös hoivakotien ja palvelutalojen tapahtumien suunnittelu voisi olla yksi kohtaamisten toteutustavoista.

Maahanmuuttajien ääneen lukuhetkistä saatiin kokemuksia Selkokeskuksen Minä luen sinulle -kampanjassa, jota ideoin ja suunnittelin. Suomea opiskelevat maahanmuuttajat toteuttivat kampanjassa lukutuokioita iäkkäille ja kehitysvammaisille ihmisille hoivakodeissa ja päivätoimintayksiköissä. Ajankohtana oli kansainvälinen maailman ääneenlukemisen päivä helmikuussa. Suomenoppijat lukivat lukutuokioissa ääneen Selkosanomia ja selkokielisiä kirjoja Suomesta ja suomalaisuudesta. Kohtaaminen, läsnäolo ja keskustelu olivat tärkeä osa yhteistä hetkeä.

Minä luen sinulle -kampanja herätti ilahduttavan paljon innostusta ja sai erittäin hyvän palautteen. Iso merkitys oli varmaankin sillä, että kampanja oli osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa, jonka teemana on Yhdessä. Kampanjaan osallistui arviolta 700 – 800 maahanmuuttajaa, joista suuri osa oli kotoutumiskoulutuksessa. Mukana oli noin 100 vammais- ja vanhustyön yksikköä, 30 oppilaitosta ja opistoa ja lähes 30 paikkakuntaa eri puolilla Suomea. Kehittämispotentiaalia siis riittää.

Miten tästä eteenpäin?

Selkokeskuksessa ei aiemmin ole toteutettu toiminnallista kehittämishanketta, jonka keskiössä on maahanmuuttajatyö tai vapaaehtoistoiminta. Meillä on sen sijaan toteutettu 1990-luvulta alkaen useita lukemiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä kehittämishankkeita. Viimeisin hankkeista oli LukutukiLäsombudhanke (2013 – 2015), jossa sain myös itse olla mukana. Tutkin mielelläni mahdollisuutta, voisiko maahanmuuttajien lukuhetket ehkä tulevaisuudessa liittää osaksi lukutuen vapaaehtoistoimintaa. Projekteilla olisi siten keskinäistä jatkumoa.

Mentorimummot ja -papat hanke on nyt tutkimusmatkansa alussa. Onneksi matkaa ei tarvitse taittaa yksin, vaan matkakumppanina on oivallinen Valli ry. Tutkimusmatka selkokieliseen ja monikulttuuriseen vapaaehtoistoimintaan tuo meille varmasti vastaan monia oivalluksia, oppimiskokemuksia ja haasteita niin yksilö-, ryhmä- kuin organisaatiotasolla. Ja varmasti myös monia ilonaiheita.

Ps. Jos kiinnostuit, pysy kuulolla, miten hanke etenee. Voit myös lähettää omia ideoitasi, ehdotuksia ja kysymyksiä Selkokeskukseen!

Sitaatit ovat Minä luen sinulle -kampanjan palautekyselystä.

Julkaistu: