Pohdintaa rakkaista selkonaapureistamme
Selkotoimintaa on organisoitu melko eri lailla eri maissa. Aina välillä tulee vertailtua ja mietittyä, mikä se kaikista paras tapa mahtaisi olla. Lähin, ja monella tavalla luonnollisin vertailun kohde on Ruotsi. Suomi ja Ruotsi ovat tuottaneet selkomateriaaleja ja kehittäneet selkokieltä suurin piirtein yhtä kauan ja yhdessä olleet selkokielen edelläkävijöitä. Paljon on yhteistä, mutta myös erilaisia ratkaisuja löytyy. Suurin ero on ehkä juuri siinä, miten toiminta on organisoitu. Siinä missä Suomen Selkokeskus ja LL-Center toimivat kehitysvamma-alan organisaatioiden alaisuudessa, Ruotsissa selkotoiminta on nykyään viranomaistoimintaa.
Ruotsin selkotoiminta on parin viime vuoden aikana kokenut melkoisen mullistuksen. Aikaisemmin toiminnasta vastasi valtion tuella säätiömuotoinen Centrum för lättläst. Keskuksen tehtäviin kuului selkokielisen uutislehden julkaiseminen (8 Sidor), selkomukautus- ja koulutuspalvelut (Lättläst-tjänsten), selkokirjojen kustantaminen (LL-förlaget) ja lukutukitoiminta (Läsombud). Toiminnasta vastasi noin 30 työntekijää. Ruotsin hallituksen tekemän selvityksen tuloksena Centrum för lättläst lakkautettiin ja toiminta siirtyi vuoden 2015 alusta kulttuuriministeriön alaiseen MTM:ään (Myndigheten för tillgänliga medier). MTM palveli aikaisemmin Talboks- och punktskriftbiblioteket-nimisenä pääasiallisesti näkövammaisia. Nyt MTM:n tehtävää on siis laajennettu käsittämään muitakin kohderyhmiä, jotka tarvitsevat saavutettavia kirjoja ja lehtiä.
Centrum för lättlästistä MTM:ään siirtyivät 8-sidor, LL-förlaget ja lukutukitoiminta. Lättläst-tjänsten sen sijaan lakkautettiin, joten MTM ei siis tarjoa selkomuokkaus- tai koulutuspalveluja lainkaan. Ajatus on ollut, että yksityiset kielitoimistot tuottaisivat näitä palveluja kaupallisesti. Käytännössä selkokielen osaamista ei kuitenkaan vielä ole ollut tarpeeksi vastaamaan mukautuskysyntään. Lättläst-tjänstenin lakkauttaminen tuntuu oudolta ratkaisulta. Ainakin lyhyellä aikavälillä se tarkoittaa selkokielisen yhteiskuntatiedon vähenemistä, ja jos koulutuksia ei järjestetä, selko-osaamisen leviäminen myös pysähtyy. Ainakin Suomesta katsottuna juuri nämä toiminnot tuntuisivat keskeisiltä ja luonnollisilta MTM:n tehtäviltä. 8 sidorin ja LL-förlagetin toimittajat ovat myös pitäneet suurena menetyksenä sitä, ettei heillä ole enää selkokieltä kehittäviä kollegoja kuten aikaisemmin. Heille oli tärkeää käydä Lättläst-tjänstenin kanssa vuoropuhelua selkokielestä. Toisaalta MTM hakee vielä yhdistämisen jälkeen rooliaan ja toimintamuotojaan, joten saattaa olla, että tämä asia vielä muuttuu.
Niissäkin toiminnoissa, jotka jatkuivat, muutto aiheutti monta kysymystä. Miten esimerkiksi riippumaton uutislehti voi olla viranomaisen alainen? 8 sidor-lehden toimitus olisi toivonut mieluummin siirtoa julkisen palvelun yleisradiotoiminnan alle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja nyt lehti on erinäisin järjestelyin sopeutunut MTM:ään. Lehdellä on esimerkiksi MTM:stä täysin erillinen oma palvelin ja lukijat voivat vierailla toimituksen tiloissa kulkematta MTM:n kautta. LL-förlaget jatkaa selkokirjojen kustantamista, mutta heidän tehtävänä on nyt keskittyä vain sellaisiin kirjoihin, joita kaupalliset kustantamot eivät julkaise. Mitä nämä kirjat tarkalleen ovat, on ehkä vielä hieman epäselvää. MTM markkinoi osittain myös muiden kustantamoiden selkokirjoja. Sitä entinen Centrum för lättläst ei tehnyt. LL-förlaget on varovaisesti ryhtynyt myös muuhun yhteistyöhön muiden kustantajien kanssa. Keskustelua on käyty muun muassa yhteisestä kategorisoinnista, mutta toistaiseksi siitä ei ole syntynyt päätöstä, vaan kaikki käyttävät edelleen omia luokituksiaan. Niitä ovat esimerkiksi LL-förlagetin oma 1 (lättast), 2 (lättare) ja 3 (lätt) ja Vilja förlagetin XS, S, M, L ja XL. Jotkut antavat myös kirjoilleen ikäsuosituksia ja jotkut luokittelevat kirjansa luettavuusindeksin (Lix) avulla. Mitään Suomen kaltaista selkotunnusjärjestelmää ei ole ainakaan vielä suunnitteilla. Sitä pidetään vaikeana, koska yhteistä näkemystä siitä, mitkä kirjat täyttävät selkokielen kriteerit ei ole.
Lukutukitoiminta tuntui MTM:ään siirtymisen yhteydessä turvatulta, koska sen jatkumista pidettiin jo selvityksessä tärkeänä. Siirtymisen jälkeen kuitenkin huomattiin, että toiminnalle piti luoda uudessa organisaatiossa uudet puitteet. Kun Centrum för lättlästissä lukutukityötä tehneistä vain yksi jatkoi MTM:ssä, toimintaa on lähdetty uudistamaan osittain uusin voimin, ja se vaikuttaa nyt erittäin vireältä. Suomesta katsottuna on myös hauskaa, että uusi lukutukiporukka on kiinnostunut siitä, miten alun perin Ruotsista Suomeen tuotua lukutukimallia on täällä viety eteenpäin.
Suomen ja Ruotsin selkotoiminnassa on kyllä muitakin eroja kuin se, miten se on organisoitu. Yksi ero liittyy terminologiaan: Kun suomeksi puhutaan selkoKIELESTÄ, ruotsiksi puhutaan lätt LÄSTistä. Tämä on osittain vaikuttanut siihen, miten asiaa on viety eteenpäin Centrum för lättlästissä ja MTM:ssä verrattuna Selkokeskukseen. Siellä ei olla juurikaan Selkokeskuksen tapaan panostettu selkokieliseen vuorovaikutukseen, vaan keskitytty nimenomaan kirjoitettuun kieleen. Toinen ero, jonka voisi mainita on Ruotsin pitkä kokemus maahanmuuttajista, jonka ansiosta heille suunnattua selkomateriaalia on huomattavasti enemmän kuin täällä.
Julkisen palvelun radion ja television puolella Ruotsin selkotoiminta sen sijaan muistuttaa Suomea. Radiossa selkouutisia on ollut jo vuosia ja televisiossa ne alkoivat keväällä 2016, eli muutama kuukausi sen jälkeen kun ne alkoivat Suomessa. Sveriges Radio (SR) tuottaa nykyään jopa kahdenlaisia selkouutisia. Radio Sweden på lätt svenska-uutisia tehdään uusille maahanmuuttajille ja Klartext-uutisia taas lähinnä kuuntelijoille, joilla on oppimisvaikeuksia. Sveriges televisionin (SVT) selkokielisiä uutislähetyksiä, Nyheter på lätt svenska, voi katsoa netistä myös englanninkielisellä tekstityksellä tai arabiaksi dubattuna.
Entäs se kaikista paras tapa organisoida selkotoimintaa? No, eihän sitä tietenkään ole. Kuten aina, eri ratkaisuilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta muiden maiden ratkaisuihin tutustuminen ja hyvien ideoiden poimiminen on aina antoisaa kun viemme selkoasioita eteenpäin omissa puitteissamme. Ruotsin ja Suomen selkotoimijoilla on jo vuosia ollut tiiviit yhteydet. On ollut mukava huomata, että perinne näyttää jatkuvan myös nyt, kun Ruotsin toiminta on siirtynyt MTM:ään. Me suomalaiset olemme vierailleet siellä jo muutaman kerran ja nyt odotamme innolla MTM:n lukutukidelegaation vierailua Helsingissä toukokuun lopulla.
2 kommenttia artikkeliin ”Pohdintaa rakkaista selkonaapureistamme”
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).
Selkokirjojen kustannustoimittajana olen pohtinut tuota ruotsalaisten käyttämää vaikeustasoluokittelua: toimiiko se ja pitäisikö sellainen olla selkokirjoille myös meillä Suomessa. Olisi kiinnostava kuulla tarkemmin, millaisille kriteereille eri kustantajien luokittelut perustuvat ja miten tekijöitä ohjeistetaan käsikirjoitusvaiheessa. Jos luokkia on viisi, erottuvatko luokat riittävästi toisistaan? Hahmottaako lukija niiden väliset erot? Entä tekijät?
Vaikka kysymyksiä riittääkin ja käytännön toteutus mietityttää, ideana luokittelu tuntuu kuitenkin kannattamisen arvoiselta. Helpottaisi varmasti sopivan selkokirjan löytämistä.
Juu, olisi kiinnostava tietää! Täytyy seurata, jos MTM:ssä vaikka jossain vaiheessa tekisivät kartoituksen kaikkien kustantajien luokittelukriteereistä.