Vuosi television selkouutisia!

Joulukuun 7. päivä vuonna 2015 tehtiin televisiohistoriaa. Yle uutiset selkosuomeksi aloitti silloin televisiolähetykset. Ota selkoa -blogin vuoden viimeinen kirjoitus kokoaa yhteen Yleisradion toimittajien ajatuksia selkouutisten ensimmäisestä vuodesta. Edelläkävijän työ on ollut haastavaa, mutta palkitsevaa.

Krista Taubert, vastaava tuottaja:

”Reilu vuosi sitten Suomeen saapui lyhyessä ajassa ennennäkemättömän paljon turvapaikanhakijoita. Heidän kotoutumisensa tukemiseksi tarvittiin nopeasti monenlaisia yhteiskunnallisia, pienempiä ja suurempia toimia.

Rohkeasta ideasta ripeästi tuotantoon. Toteuttajana kokenut, kunnianhimoinen ja sitoutunut joukko journalisteja. Näin syntyi television selkouutiset. Reaktiona ja palveluna yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Samalla se palvelee monia muitakin ihmisiä, joiden on haastavaa seurata nopeaa uutisvirtaa. Arkipäivisin, viisi minuuttia, oleellisia uutisia Suomesta ja maailmasta.”

Pälvi Tammi, toimittaja:

”Tv-uutisia selkosuomeksi on ollut mielenkiintoista tehdä. Samalla on kiva tietää, että tekee lähetystä, jollaista on pitkään ja paljon toivottu ja jollaista ei tietääksemme tehdä missään muussa maassa.

Edelläkävijän rooli on kuitenkin välillä vaikea. Ei riitä, että teksti on selkokieltä, jos kuva ei sitä ole. Koska selkouutisilla ei ole omaa toimitusryhmää, kuten muilla uutisilla ja erityisuutisilla on, joskus on kovin yksinäistä eikä apua saa mistään, koska vuorossa on vain yksi toimittaja.

Olisi hienoa, jos meitä olisi vuorossa useampi ja meillä olisi oma kuvaaja ja aikaa suunnitella myös kuvallisesti hieno selkolähetys.

Kiireen ja yksinäisyyden vastapainona on tunne siitä, että on monelle tarpeellinen. Mistään muusta työstä pitkän Yle-uran aikana ei ole tullut niin paljon palautetta kuin selkouutisista. Joka ikinen viesti kannustaa jatkamaan ja yrittämään enemmän.”

Monna Tervo, toimittaja:

”Yksinkertainen on yllättävän vaikeaa. Selkouutisia tehdessä olen huomannut, kuinka haastavaa on sanoa asiat selkeästi ja yksinkertaisesti. Tutut ja turvalliset fraasit pistävät selkotekstistä ilkeästi silmään, ja helpot kikat luoda uutismaista tekstiä eivät enää toimikaan.

Mutta mitä vaikeampi asia, sitä kipeämmin se huutaa selkokielistä ilmaisua. Se on meidän työmme suuri haaste. Miten me taivutamme sotet, länsimetrot, pitkät päätöksentekoprosessit ja muut monimutkaiset, mutta tärkeät asiat selkokielisiksi uutisiksi? Se on myös uutistoimittajalle mahdollisuus oppia ymmärtämään ja välittämään paremmin sanojen takana olevia monimutkaisia tapahtumia.”

Jan Fredriksson, toimittaja:

”Selkouutiset televisiossa on ollut oman toimittajaurani ylivoimaisesti kiitellyin tuote. Yleensä palaute uutistyössä on hyvin kriittistä, mutta tv:n selkouutisten osalta palaute on pelkästään myönteistä. Tämä todistanee siitä, että ne ovat onnistuneet täyttämään katselijoiden tarpeet.

Selkouutiset ovat vahvasti yleisradiotoiminnan julkisen palvelun ytimessä. Uskonkin, että niitä tullaan jatkamaan tulevaisuudessakin, vaikka turvapaikanhakijakriisi onkin muuttunut vuoden kuluessa hallituksi maahanmuutoksi.”

Merja Windia, toimittaja:

”Epäusko. Epätoivo. Ehkä tämä tästä sittenkin.

Epäusko – ei voi olla totta, että nyt pitää alkaa tehdä vielä tv-uutisiakin. Ja näin lyhyellä varoitusajalla. Ilman minkäänlaista koulutusta television tekemisestä. Eikö nyt ensin pitäisi opetella homma ja vasta sitten aloittaa lähetykset?

Epätoivo – ei tule mitään. Riittävän yksinkertaisia ja konkreettisia aiheita ei löydy, eikä löydy kuvaakaan. Editissä meni taas viime sekunneille eikä tekniikkakaan toimi. Ylitöiksi menee taas kerran.

Ehkä tämä tästä sittenkin – yhteen sähkeeseen riittää yksi asia. Uutisvuorokausi-ajattelu helpottaa sopivien aiheiden löytämistä. Kun valitsee tv-uutisista jutun, jossa on jo valmiiksi hyvä kuvitus ja grafiikat, pääsee helpommalla. Editointi sujuuu jo nopeammin, kun leikkaajat ovat oppineet, miten selkolähetystä tehdään. Kaikki muukin sujuu jo paremmin, kun MINÄ olen oppinut miten selkolähetykset niin televisioon, radioon kuin nettiinkin kannattaa tehdä.

Yksi ongelma on ja pysyy – tekniikka. Juuri, kun luulet, että kaikki sujuu ja pääset kerrankin selkovuorosta ajallaan kotiin, ohjelma tilttaa ja hävittää kaiken.”

Petteri Löppönen, toimittaja:

”Ensimmäinen vuosi television selkouutisia on ollut mielenkiintoinen. Kuvan, tekstin ja puheen yhdistäminen tosi helpoksi uutiseksi on ollut vaikeaa, mutta mielenkiintoista. Välillä on tuntunut siltä, että nyt tämä ei onnistu. Mutta on ollut myös hetkiä, jolloin olen huomannut, että uutinen onnistui hyvin. Välillä mukaan on saatu myös vähän huumoria. Toivottavasti kuvalla kertominen auttaa ymmärtämistä.

Haluan myös esittää suuren kiitoksen palautteesta. Sitä on tullut paljon. Ja olen iloinen, että katsojilta on tullut tosi paljon kiitoksia. Se on hienoa. Silloin tuntee, että tekee tärkeää työtä.”

Margit Alasalmi, toimittaja:

”Selkouutisten tv-lähetys haluttiin ensin tehdä ”tosi helpoksi”. Se tarkoitti, että hiljattain suomen kielen opiskelun aloittanut ihminenkin ymmärtäisi. Esimerkiksi ei käytettäisi imperfektiä lainkaan! Uutisissa kerrotaan yleensä asioista, jotka ovat jo tapahtuneet – miten niistä voi kertoa ilman imperfektiä? No, jouduimme heti tinkimään tästä tavoitteesta.

Silloin, kun aihe on sopivan arkinen ja käytännön läheinen ja kun kuvamateriaali tukee puhetta hyvin, uskon että televisio on erinomainen media uutisten kertomiseen selkokielellä. Ymmärtämistä auttaa myös puheen tekstittäminen.

Monimutkaisten asioiden kääntäminen selkokielelle on usein haastavaa, mutta palkitsevaa. Toivon, että ajattelu yksinkertaistamisesta, lyhentämisestä ja selkeyttämisestä pysyy mukana myös silloin, kun teen yleiskielisiä uutisia.”

Pertti Seppä, toimittaja:

”Reilu vuosi sitten pomo tuli luokseni ja kertoi, että selkouutiset pitäisi aloittaa myös televisiossa. Hyvä, sanoin, teemme sitten niin. Olihan tämä tilaisuus, josta ei voinut kieltäytyä.

Sitten mielessä alkoi liikkua kysymyksiä. Kuinka kuvaa selkomukautetaan? Tarkoitushan oli, että käytämme uutisten peruskuvaa, mutta selkotavalla. Miten se onnistuu?

Luotin kuitenkin siihen, että selviämme. Lähetyksen tekijän avuksi luvattiin leikkaaja kahdeksi tunniksi. Ammattileikkaajiin voi luottaa. Ja kollegat ovat maan parhaita uutistoimittajia, joten homma on pätevissä käsissä.

Vaikka selkovuorossa toimittaja on yksin, pilottilähetykset teimme yhdessä. Kuva selkotyöpisteen äärellä häärivästä iloisesta toimittajajoukosta, jota esimies käy kannustamassa, on syöpynyt mieleeni. Se säilyy yhtenä kauneimmista työmuistoistani.”