Ota selkoa -blogi

Ota selkoa -blogi tarjoaa erilaisia näkökulmia selkokieleen. Bloggaajina toimivat Selkokeskuksen työntekijät, yhteistyökumppanit ja muut vierailevat kirjoittajat. Uusi blogikirjoitus ilmestyy noin 2 kuukauden välein.

Lokakuun blogin kirjoittaja on yliopisto-opettaja Sari Päivärinne.

Julkaistu:  Kirjoittaja: Sari Päivärinne

Selkokielistä suomea yliopistossa

Selkokieltä käytetään yleisesti suomi toisena kielenä -opetuksessa (s2-opetus) varsinkin kielenoppimisen alkuvaiheessa. Kun opinnot etenevät, siirrytään vähitellen kohti standardikielen käyttöä.

Opiskelijoiden kielitaidon puutteellisuus on siis väliaikaista. Yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoille on myös tyypillistä, että heillä on käytössään jokin muu toimiva kommunikointikieli tai -kieliä, joita he voivat käyttää opiskelemansa suomen kielen rinnalla ja opiskelunsa apuna.

Opiskelijat suhtautuvat selkosuomeen luontevasti osana kielenoppimisprosessia. Opetuskielen ja oppimateriaalien odotetaan olevan vielä keskitason kursseillakin jossain määrin selkokielisiä.

Autenttista kieltä saatetaan pelätä ja vieroksua. Osa opiskelijoista turhautuu ja ahdistuu, jos siirtyminen standardikielen käyttöön tapahtuu yllättäen. Hyppy ei saa olla yhtäkkinen ja liian nopea. Kielenopetuksessa olisikin tärkeää jo heti alusta saakka käyttää autenttista materiaalia selkokielisen materiaalin rinnalla.

Suomen kielen yliopisto-opetuksessa keskitason kielikursseilla hyödynnetään paljon muun muassa Selkouutisia, Selkosanomia ja selkokielisiä tietokirjoja. Ajankohtaiset asiat kiinnostavat opiskelijoita.

Opiskelijat eroavat monista muista selkokielisten materiaalien käyttäjistä siinä, että heille eivät tuota ongelmia niinkään pitkät lauseet, hankalat lauserakenteet tai tekstin abstrakti sisältö vaan sanaston laajuus. Sanakirjaa käyttämällä kuitenkin selviydytään.

Monet selkomateriaalit ovat siis yliopisto-opiskelijoidenkin ahkerassa käytössä. Valitettavasti kaunokirjallisuuden selkoversioita ei ole otettu vastaan yhtä innostuneesti. Opiskelijat lukevat mieluummin käännettyä kuin selkokielistä suomalaista kaunokirjallisuutta. Heidän mielestään selkokirjallisuus ei ole ”oikeaa” kirjallisuutta.

Monet yrittävät aloittaa jonkin klassikon lukemisen suomeksi, mutta esimerkiksi Kalevalan tai Seitsemän veljeksen vaikea kieli lannistaa motivoituneimmankin opiskelijan heti alkuunsa. Tämän seurauksena moni ei uskalla jatkaa kaunokirjallisuuden lukemista suomeksi lainkaan!

Selkokirjat olisivat mitä mainioin välivaihe tässäkin. Asenneilmapiirin muokkaamisessa riittää siis vielä töitä.