Kaunokirjalliset tekstit

Kaunokirjallisten tekstien tavoitteena on tarjota lukijalle lukuelämys. Kaunokirjallisuutta ovat esimerkiksi romaanit ja novellit (kertomakirjallisuus), runot ja ajatelmat (lyriikka) sekä näytelmät (draama).

Kaunokirjallisuudessa kielen kauneus ja ilmaisuvoimaisuus ovat erityisen tärkeitä. Usein myös persoonallinen kirjoitustyyli korostuu. Selkokielisen kaunokirjallisuuden on myös syytä olla kieleltään elävää ja kirjoittajansa näköistä, vaikka selkokirjoittajan kielellisen ilmaisun keinot ovat kapeammat kuin yleiskielisen tekstin kirjoittajalla.

Kaunokirjallisuuden mukauttamisessa selkokielelle on muistettava tekijänoikeudet. Alkuperäisen teoksen kirjoittajalta ja julkaisijalta on ensin saatava lupa selkoversion tekemiseen.

Selkokirjojen  julkaisukanavia on useita. Painettujen kirjojen lisäksi julkaistaan myös jonkin verran verkkokirjoja ja e-kirjoja. Jatkossa selkokielellä toteutetaan yhä useammin myös fiktiivisiä videokäsikirjoituksia. Kuten muissakin tekstilajeissa, julkaisukanava vaikuttaa tekstin muotoiluun.

Selkokirjallisuuden julkaisemiseen voi Suomessa hakea valtion selkokirjallisuuden tukea. Tuen myöntää Selkokeskuksen yhteydessä toimiva selkokirjatyöryhmä.

Alla olevaan luetteloon on koottu joitakin olennaisimpia tekstilajiohjeita selkokielisen kaunokirjallisuuden kirjoittajalle.

Kertomakirjallisuus:

  • Tutustu lukijoihin.
  • Pohdi, onko valitsemasi aihe lukijan kannalta kiinnostava. Vaikeina pidettyjä aiheita (kuten seksuaalisuus tai päihteet) ei kannata vältellä.
  • Pohdi tekstin aloitustapaa. Lukijan mielenkiinnon voi herättää esimerkiksi nopealla alulla, huumorilla tai kiinnostuksen herättävällä väitteellä.
  • Pidä huolta siitä, että lukijan on helppo hahmottaa juonenkulku. Vältä kuitenkin alleviivaavia selityksiä juonenkuljetuksessa.
  • Karsi juonenkäänteitä, jotka eivät tue kertomuksen perusviestiä.
  • Rajoita kertomuksen henkilöiden määrää, ja anna heille tunnistettavia piirteitä, joihin on helppo viitata.
  • Suosi dialogia ja hyödynnä niissä puhekielelle tyypillisiä yksinkertaisia kielen rakenteita.
  • Merkitse ajan ja paikan siirtymät selvästi; voit hyödyntää myös kuvasymboleita tai muita tunnisteita, joiden avulla lukija ymmärtää siirtymät.
  • Ota huomioon, että etenkin kuvitellun ja todellisen väliset siirtymät voivat olla selkolukijalle vaikeita.
  • Pidä huolta tekstin sidosteisuudesta siirtymäkohdissa.

Runot:

  • Valitse yksi tai muutama pääaihe, joiden varaan runon sanoma rakentuu.
  • Mieti, miten runoon syntyy kerrostumia.
  • Pelkistä vertauskuvallisuutta ja pitäydy yleisissä kielikuvissa.
  • Ota huomioon, että symbolinen kieli on usein selkolukijalle vaikeaa.
  • Älä selitä liikaa, jätä lukijan omille kokemuksille ja mielleyhtymille tilaa.

Näytelmät:

  • Päätä, teetkö selkonäytelmän vain katsojille vai myös näyttelijöille. Jälkimmäisessä tapauksessa myös parenteesit eli näyttämöohjeet pitää selkokielistää.
  • Käytä maltillista määrää näytöksiä.
  • Rajoita roolihahmojen määrää; tee hahmojen tunnistamisesta helppoa.
  • Kiinnitä huomiota vuoropuhelun luontevuuteen, ja pidä puheenvuorot lyhyinä.

Lastenkirjallisuus:

  • Ota huomioon lapsilukijan ikä.
  • Käytä selkosaduissa saduille tyypillisiä fraaseja (olipa kerran, ja sen pituinen se), jotka auttavat lasta tunnistamaan tekstin saduksi.
  • Selkokielisissä loruissa ja runoissa voit käyttää lapsen kielitaitoa haastavia kielellisiä muotoja, kun runon perusajatus aukeaa lukijalle helposti.
  • Kiinnitä lasten selkoromaanissa erityistä huomiota kuvitukseen.
  • Mieti, tarjoaako kertomus erityislapselle myönteisiä samastumiskohteita.

Lisätietoa

Selkokirjoittajan tekstilajit -kirja
Selkokirjatietokanta
Verkkokirjat
Selkokirjakauppa

Julkaistu: