Ohjeita selkokirjojen kustannussopimuksiin

Selkokirjojen kustannussopimuksissa on syytä noudattaa Suomen Kirjailijaliiton, Suomen tietokirjailijoiden ja Suomen Kustannusyhdistyksen laatimia hyviä käytäntöjä ja sopimuksen tekijän muistilistaa (kirjailijaliitto.fi). Niiden tarkoituksena on edistää sujuvaa kanssakäymistä ja reilua peliä kirjailijan ja kustantajan kustannussopimussuhteissa. Kääntäjien sopimuksista ohjeita antaa Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto. Kääntäjä noudattaa myös hyvää käännöstapaa.

Tällä sivulla esitellään tärkeimpiä ohjeita selkokirjallisuuden näkökulmasta. Selkokirjojen sopimusten ohjeet ovat laatineet Selkokeskus, Selkokirjailijat ry, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen tietokirjailijat, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto sekä Finlands svenska författareförening yhteistyössä kustantajien, selkokirjailijoiden ja kääntäjien kanssa.

Ennen sopimuksen laatimista

Selkokirjojen kustantajien ja muiden tekijöiden kannattaa tutustua huolellisesti hyviin käytäntöihin ja sopimuksen tekijän muistilistaan sekä tämän sivun ohjeisiin ja noudattaa niitä mahdollisimman hyvin.

Jos kyseessä on selkomukautus, kustantajan tehtävä on selvittää, keillä kaikilla on teokseen tekijänoikeus. Kustantajan on aina sovittava mukautuksen tekemisestä kaikkien tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa. Kustantajan pitää myös selvittää, onko mukautettavan kirjan sopimuksissa rajoituksia, jotka edellyttävät lisälupien pyytämistä. Kustantajan ja selkomukauttajan on syytä keskustella mukautettavan teoksen tekijöiden kanssa siitä, mikä on selkomukautus, mikä sen tarkoitus on ja millaisilla tavoilla mukautettava teos muuttuu.

Lue lisää luvista ja keskustelusta mukautettavan kirjan tekijöiden kanssa Lupien hankkiminen mukautuksen tekemiseen -otsikon alta Selkokirjan tekemisen prosessi -sivulta.

Selkokirjojen kustannussopimukset

Selkokirjojen kustannussopimuksissa on syytä noudattaa hyviä käytäntöjä ja sopimuksen tekijän muistilistaa (kirjailijaliitto.fi). Alla on esitelty kustannussopimusten tärkeimpiä ohjeita selkokirjojen näkökulmasta:

• Kustantajan on tehtävä kirjallinen sopimus erikseen jokaisen osapuolen kanssa (esim. selkokirjailija, selkomukauttaja, alkuperäisteoksen kirjailija, kustantaja, kääntäjä, kuvittaja, perikunta).
• Kustantaja sopii jokaisen osapuolen kanssa sopimusehdoista, esimerkiksi siitä, millaisen tekijänpalkkion he saavat (esim. kertakorvaus, rojaltit, näiden yhdistelmä). Palkkio on korvaus tiettyjen tekijänoikeuksien luovuttamisesta kustantajan käyttöön. DSM-direktiivin mukaan korvauksen tulee olla asianmukainen ja oikeasuhtainen.
• Tekijänpalkkio ja apuraha ovat kaksi eri asiaa. Tekijänpalkkiota ei voi siis jättää maksamatta selkokirjailijalle, selkomukauttajalle, kääntäjälle tai kuvittajalle, vaikka hän saisi henkilökohtaisen työskentelyapurahan kirjan tekemiseen.
• Kustantaja sopii kirjan tekijöiden kanssa siitä, miten toimitaan, jos kirjan julkaisu peruuntuu tekijästä riippumattomasta syystä tai jos kustantaja ei pysty julkaisemaan teosta esimerkiksi siksi, että kustantajalle ei myönnetty avustusta kirjan tekemiseen. Sovittu toimintatapa on syytä kirjata sopimukseen.
• Jos selkomukautukseen tulee kuvitusta, kustantajan pitää sopia kuvien käytöstä tai muokkaamisesta: käytetäänkö alkuperäistä kuvitusta, muokataanko alkuperäistä kuvitusta vai tehdäänkö mukautukseen uusi kuvitus.
• Sopimukseen on hyvä kirjata, että alkuperäisteoksen tai käännöksen tekijöillä tai oikeudenhaltijoilla on oikeus tarkistaa mukautus. Mukautuksen ja alkuperäisteoksen tai käännöksen tekijät pyrkivät keskustellen ratkaisemaan mahdolliset erimielisyydet mukautuksen käsikirjoituksesta.