Selkokirjan tarkistuslista

Voit hyödyntää Selkokirjan tarkistuslistaa miettiessäsi, noudattaako kauno- tai tietokirja selkokirjallisuuden periaatteita. Lista kannattaa käydä läpi jo ennen kirjoittamisen aloittamista ja uudelleen siinä vaiheessa, kun käsikirjoitus alkaa olla valmis.

Selkokirjatyöryhmä käyttää listaa apunaan, kun se käsittelee selkokirjallisuuden valtionavustuksen hakemuksia ja tekee selkotunnustarkistuksia. Tekeillä oleva selkokielinen kauno- tai tietokirja voi saada avustusta tai tunnuksen vain, jos lähes kaikki listan asiat ovat kunnossa soveltuvilta osin. Kirjaa arvioidaan kuitenkin aina kokonaisuutena, joten yksittäinen hankala kohta ei ole ongelma.

Lista on yhteenveto selkokirjallisuuden ohjeista, joten sen noudattaminen ei välttämättä takaa automaattisesti sitä, että kirja saa selkotunnuksen tai valtionavustusta. Valtionavustuksen haussa painotetaan myös sitä, että teos on laadukasta kirjallisuutta. Lista perustuu Ella Airaksisen ja Ari Sainion Sukella selkokirjaan -teokseen (Opike 2024), jossa on yksityiskohtaiset ohjeet etenkin kaunokirjallisten selkokirjojen kirjoittajille. Tiivistelmiä kirjoittajien ohjeista löytyy myös Näin kirjoitat selkokielistä kaunokirjaa- ja Näin kirjoitat selkokielistä tietokirjaa -sivuilta.

Kirja huomioi selkokieltä tarvitsevien lukijoiden tarpeet.

Kirja on suunnattu lukijalle, jolle yleiskieliset kirjat ovat liian vaikeita.
Kirja on rakennettu niin, että se tukee selkokieltä tarvitsevan lukijan luetunymmärtämistä (esim. sisällysluettelo, lukujen nimeäminen tai tiivistelmät, henkilöluettelo, taustatiedot).
Kirja on riittävän lyhyt suunnitellulle kohderyhmälleen. Noin 200 sivua on liikaa lähes aina.
Kirjan luvut ja kappaleet ovat lyhyitä. Yhdessä luvussa on useimmiten yksi kohtaus tai asiakokonaisuus ja yhdessä kappaleessa yksi asia.

Kirja keskittyy pääjuoneen, -asioihin ja -henkilöihin.

Kaunokirjan juonta tai tietokirjan rakennetta on helppo seurata.
Juonessa ei ole ymmärtämistä vaikeuttavia aukkoja.
Kirjasta on karsittu pois ylimääräisiä sivujuonia ja asioita.
Henkilöiden määrä on rajattu sopivaksi ja henkilöt esitellään selkeästi.
Vuoropuheluissa lukijalle on koko ajan selvää, kuka puhuu. Johtolauseet ovat lyhyitä, eivätkä ne ole repliikin keskellä.

Kirjassa sanoitetaan siirtymät.

Kirjassa sanoitetaan selkeästi, jos paikka, aika tai henkilöiden tunteet vaihtuvat.
Kirjassa sanoitetaan selkeästi, jos kertoja tai kerronnan näkökulma vaihtuu.
Tarvittaessa lukemisen tukena hyödynnetään visuaalista elementtiä, esimerkiksi symbolikuvia tai lyhyissä katkelmissa kursiivia.

Kirjassa on sopiva sävy.

Sävy on kohderyhmän ikätasolle sopiva.
Sävy sopii valittuun genreen ja kulloiseenkin tapahtumaan tai aiheeseen.
Sävy ei ole opettavainen tai lukijaa aliarvioiva.
Mukautuksissa noudatetaan alkuperäisteoksen sävyjä niin hyvin kuin mahdollista.
Tietokirjoissa aihetta käsitellään objektiivisesti.

Kirjassa käytetään tuttuja ja konkreettisia sanoja.

Kirjassa käytetään pääasiassa sanoja, joita suomalaiset käyttävät arkikielessä usein.
Mahdollisten vaikeaksi arvioitujen sanojen käyttö on perusteltavissa kirjan aiheella tai genrellä.
Samaan asiaan viitataan pääasiassa samalla sanalla ja synonyymeja käytetään maltillisesti.
Kielikuvia käytetään maltillisesti, ja niissä rinnastetaan lukijalle tuttuja ja konkreettisia asioita toisiinsa.

Kirjassa selitetään vaikeat sanat ja asiat.

Jos kirjassa on vaikeita sanoja, ne selitetään kauno- tai tietokirjaan sopivalla tavalla. Kaunokirjoissa selittäminen voi olla esimerkiksi vuoropuhelun tai kuvailun osana, tietokirjoissa näkyvämpää.
Teksti on rakennettu niin, että se selittää itse itsensä eikä nojaa liikaa lukijan yleistietoon tai muiden tekstien tuntemukseen.
Tekstissä ei ole sellaisia sisällöllisiä aukkoja, jotka voivat hämmentää lukijaa.

Kirjassa on lyhyitä lauseita ja virkkeitä.

Lauseet ja virkkeet ovat pääasiassa lyhyitä. Yhdessä lauseessa ilmaistaan vain yksi tärkeä asia.
Lauseet ja virkkeet liittyvät toisiinsa luonnollisella tavalla.
Kirjassa ei ole montaa virkettä, joissa on useampi kuin yksi sivulause.
Lause- ja virkerakenteissa on vaihtelua, ne eivät ole tahattoman toisteisia.

Kirjassa käytetään yleisiä kielen rakenteita.

Kirjassa on pääasiassa arkikielestä tuttuja kielen rakenteita.
Lauseissa ilmaistaan useimmiten, kuka tekee ja mitä hän tekee.
Kirjassa ei ole vaikeita kielen rakenteita, esimerkiksi lauseenvastikkeita (Tiesin hänen olevan oikeassa; Vastasin hymyillen), kiilalauseita (kesä, joka loppui, oli ihana), partisiippeja (äidin tekemä ruoka, kauan odotettu päivä) tai harvinaisia sijamuotoja (omin luvin, ruuatta, likaisine kenkineen).
Passiivia (maalataan, mennään), nollapersoonaa (runoja voi lukea yksin tai yhdessä) ja konditionaalia (menisin, uisimme) käytetään vain tarvittaessa.

Kirja on ulkoasultaan selkeä.

Sivut on taitettu ilmavasti ja niin, että kokonaisuus on helppo hahmottaa ja lukea.
Teksti on rivitetty kapeaan palstaan, jossa uudet lauseet ja virkkeet alkavat pääsääntöisesti uudelta riviltä. Yhdellä rivillä on korkeintaan 50–60 merkkiä. Rivit on tasattu vasemmasta reunasta ja jätetty liehuksi oikeasta reunasta. Sisennystä ja tavutusta ei käytetä. Jokaisen kappaleen jälkeen on tyhjä rivi.
Kirjassa on selkeä ja riittävän suuri fontti, vähintään 11 pistettä. Riviväli on riittävän väljä, mutta ei liian suuri.

Mahdolliset kuvat ovat selkeitä ja houkuttelevia.

Tarvittaessa tekstiä tuetaan ja kevennetään houkuttelevalla kuvituksella.
Kuvat noudattavat selkokuvituksen periaatteita (esim. ovat selkeitä ja helposti hahmottuvia, eivät sisällä liikaa yksityiskohtia, on kuvattu selkeästä kuvakulmasta ja rajattu hyvin).
Kuvat on sijoitettu taitollisesti lähelle sitä tekstikatkelmaa, johon se liittyy.
Kuva ja teksti ovat sopusoinnussa toistensa kanssa. Kuva ei ole ainut keino päätellä jokin asia, vaan sama asia ilmaistaan myös tekstissä.

Lue myös

Lisää tietoa

Onko sinulla kysyttävää selkokirjallisuudesta? Voit ottaa yhteyttä Ella Airaksiseen.

Sähköpostiosoite: ella.airaksinen@kvl.fi
Puhelinnumero: 050 309 8466