Näin kirjoitat selkokielistä kaunokirjaa

Selkokirja on ensisijaisesti kirja, joten sen tärkein tehtävä on tarjota lukijalle hyvä lukuelämys. Selkokirjan kirjoittaja noudattaa selkokielen ja -kirjallisuuden periaatteita, mutta hänen tekstinsä pitää silti olla omaperäistä ja ilmaisuvoimaista. Selkokirjat suunnataan pääasiassa henkilöille, joille muiden kirjojen lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Sukella selkokirjaan -teoksessa sanotaan, että selkokirja ei ole oma kirjallisuuden lajinsa, vaan selkokirjaa voisi verrata esimerkiksi yleiskielellä tai murteella kirjoitettuihin kirjoihin. Selkokielellä voi kirjoittaa samoja kaunokirjallisuuden lajeja ja genrejä kuin yleiskielelläkin, kuten romaaneja, novelleja, runoja, näytelmiä, fantasiaa, scifiä ja kauhua.

Tällä sivulla esitellään lyhyesti ohjeita selkokielisten kaunokirjojen kirjoittamiseen. Niitä voivat hyödyntää sekä suoraan selkokielellä kirjoittavat että selkomukautusten tekijät. Ohjeet perustuvat Ella Airaksisen ja Ari Sainion Sukella selkokirjaan -teokseen (Opike 2024) ja Leealaura Leskelän ja Auli Kulkki-Niemisen Selkokirjoittajan tekstilajit -teokseen (Opike 2015). Yksityiskohtaisempia ohjeita ja tekstiesimerkkejä löydät kyseisistä teoksista.

Ohjeita selkokielisten kaunokirjojen kirjoittajille

Lukemisen tukeminen

  • Suuntaa kirja lukijalle, jolle yleiskieliset kirjat ovat liian vaikeita.
  • Suunnittele tarina, joka mahtuu kirjan kohderyhmälle sopivaksi arvioimaasi sivumäärään.
  • Rakenna kirja niin, että se tukee selkokieltä tarvitsevan lukijan luetunymmärtämistä (esim. sisällysluettelo, lukujen nimeäminen tai tiivistelmät, henkilöluettelo, taustatiedot).
  • Kirjoita lyhyitä lukuja ja kappaleita. Pyri kirjoittamaan yhteen lukuun yksi kohtaus ja yhteen kappaleeseen yksi asia.
  • Rivitä teksti kapeaan palstaan, jossa uudet lauseet ja virkkeet alkavat pääsääntöisesti uudelta riviltä. Tarkista, että rivien pituuksissa ei ole todella suurta vaihtelua saman aukeaman sisällä ja että yhdellä rivillä on aina korkeintaan 50–60 merkkiä. Tasaa rivit vasemmasta reunasta ja jätä ne liehuksi oikeasta reunasta. Älä käytä sisennystä, mutta jätä jokaisen kappaleen jälkeen tyhjä rivi.

Juoni ja siirtymät

  • Keskity pääjuoneen ja -henkilöihin. Karsi pois ylimääräisiä sivujuonia.
  • Varmista, että kirjan juonta on helppo seurata. Älä jätä juoneen ymmärtämistä vaikeuttavia aukkoja.
  • Aloita kirja niin, että herätät lukijan mielenkiinnon ja saat hänet jatkamaan lukemista.
  • Sanoita selkeästi, jos paikka, aika, henkilöiden tunteet, kertoja tai kerronnan näkökulma vaihtuvat.
  • Jos viittaat kirjassa aiemmin tapahtuneeseen, kertaa tapahtuma lyhyesti ja kuvaa sen yhteys kerrontahetkeen.

Henkilöt ja vuoropuhelu

  • Rajaa henkilöiden määrä sopivaksi ja esittele henkilöt selkeästi.
  • Muistuta kertomuksen kuluessa aika ajoin, missä suhteessa henkilöt ovat toisiinsa (esim. Maisa sanoi veljelleen Tomille).
  • Pidä repliikit riittävän lyhyinä ja pilko niitä tarvittaessa osiin.
  • Tarkista, että lukijalle on koko ajan selvää, kuka puhuu. Käytä lyhyitä johtolauseita, jotka eivät ole repliikin keskellä.
  • Aloita repliikki omalta riviltään, jos sitä edeltää johtolause. Tee repliikin jälkeen kappalejako aina, jos vuorosana on merkitty repliikkiviivalla ja sitä edeltää johtolause.
  • Jos käytät puhekieltä tai murteita, valitse muutama tunnistettava puhekielen tai murteen piirre, joilla voit elävöittää henkilöitä, tuoda esiin heidän kotiseutuaan tai helpottaa henkilöiden erottamista toisistaan.

Sävy

  • Varmista, että sävy on kohderyhmän ikätasolle sopiva.
  • Huolehdi, että sävy sopii valittuun genreen ja kulloiseenkin tapahtumaan.
  • Varmista, että sävy ei ole opettavainen tai lukijaa aliarvioiva.
  • Mukautuksissa noudata alkuperäisteoksen sävyjä niin hyvin kuin mahdollista.

Sanasto

  • Käytä pääasiassa sanoja, joita suomalaiset käyttävät arkikielessä usein ja jotka arvioit helpoiksi ja tutuiksi lukijoille.
  • Varmista, että mahdollisten vaikeaksi arvioitujen sanojen käyttö on perusteltavissa kirjan aiheella tai genrellä.
  • Viittaa samaan asiaan pääasiassa samalla sanalla ja käytä synonyymeja maltillisesti.
  • Käytä kielikuvia maltillisesti ja rinnasta niissä lukijalle tuttuja ja konkreettisia asioita toisiinsa.
  • Mukautuksissa varmista, että sanasto on kokonaisuutena helpompaa kuin alkuperäisessä teoksessa, mutta säilytä myös joitain alkuperäisen kirjan sanastoratkaisuja.

Selittäminen ja sisällölliset aukot

  • Jos selität sanoja, tee se kaunokirjalliseen tekstiin sopivalla tavalla, esimerkiksi repliikissä tai kuvailevan osuuden yhteydessä.
  • Rakenna teksti niin, että se selittää itse itsensä eikä nojaa liikaa lukijan yleistietoon tai muiden tekstien tuntemukseen.
  • Älä jätä tekstiin sellaisia sisällöllisiä aukkoja, jotka voivat hämmentää lukijaa tai vaikeuttaa teoksen kokonaisuuden ymmärtämistä.
  • Käytä verbittömiä virkkeitä vain harvoin tehokeinona (Taas on maanantai. Surullista.)

Lauseet ja virkkeet

  • Kirjoita pääasiassa lyhyitä lauseita ja virkkeitä. Ilmaise yhdessä lauseessa vain yksi tärkeä asia.
  • Älä kirjoita usein virkkeitä, joissa on useampi kuin yksi sivulause.
  • Rakenna useimmiten lauseet taipuvan verbin varaan ja ilmaise, kuka tekee ja mitä hän tekee.
  • Liitä lauseet ja virkkeet toisiinsa luonnollisella tavalla ja sijoita pää- ja sivulauseet loogiseen järjestykseen tekstin etenemisen kannalta. Varmista, että asioiden väliset syy-seuraus-suhteet, aikasuhteet ja ehdolliset suhteet käyvät ilmi tekstistä.
  • Vaihtele lause- ja virkerakenteita ja niiden pituuksia. Varmista, etteivät ne ole tahattoman toisteisia.

Kielen rakenteet

  • Käytä pääasiassa arkikielestä tuttuja kielen rakenteita.
  • Käytä lyhyitä lausekkeita (järven takana, vanha metsä, meri). Kuvaile lausekkeen pääsanaa korkeintaan kahdella muulla sanalla (tämä kaunis aamu).
  • Älä käytä vaikeita kielen rakenteita, esimerkiksi lauseenvastikkeita (Tiesin hänen olevan oikeassa; Vastasin hymyillen), kiilalauseita (kesä, joka loppui, oli ihana), partisiippeja (äidin tekemä ruoka, kauan odotettu päivä) tai harvinaisia sijamuotoja (omin luvin, ruuatta, likaisine kenkineen).
  • Käytä passiivia (maalataan, mennään), nollapersoonaa (runoja voi lukea yksin tai yhdessä) ja konditionaalia (menisin, uisimme) vain tarvittaessa.
  • Pyri saamaan perusmuotoon etenkin sellaiset pitkät ja vaikeat sanat, joiden ulkoasu muuttuu taivutettaessa paljon ja jotka toistuvat tekstissä usein.

Taiton suunnittelu ja kirjan testaaminen

  • Jos teokseen on tulossa kuvitusta, suunnittele niitä rinnakkain tekstin kanssa.
  • Testaa käsikirjoitusta ja taittoa selkokieltä tarvitsevien lukijoiden kanssa. Palautetta voi hyödyntää teoksen jatkotyöstössä. Lue testaamisen järjestämisestä Selkotekstien testaus -sivulta.

Lisäohjeita runojen, näytelmien ja lastenkirjojen kirjoittajille

Runojen, näytelmien ja lastenkirjojen kirjoittajat voivat hyödyntää soveltuvilta osin samoja selkokirjan kirjoittamisen ohjeita, joita on esitelty tällä sivulla. Alla on kuitenkin muutamia lisäohjeita kyseisten tekstien kirjoittajille.

Lisäohjeita runojen kirjoittajille

  • Valitse yksi tai muutama pääaihe, joiden varaan runon sanoma rakentuu.
  • Mieti, miten runoon syntyy kerrostumia. Osa lukijoista voi ymmärtää vain runon pintatason, kun taas osa voi tulkita symbolisia merkityksiä. Useimmille selkokirjojen lukijoille symbolinen kieli on kuitenkin vaikeaa.
  • Pelkistä vertauskuvallisuutta ja pitäydy yleisissä kielikuvissa.
  • Älä selitä liikaa, jätä tilaa lukijan omille kokemuksille ja mielleyhtymille.

Lisäohjeita näytelmien kirjoittajille

  • Päätä, teetkö selkonäytelmän vain katsojille vai myös näyttelijöille. Jälkimmäisessä tapauksessa myös parenteesit eli näyttämöohjeet pitää selkokielistää.
  • Käytä maltillista määrää näytöksiä.
  • Rajoita roolihahmojen määrää; tee hahmojen tunnistamisesta helppoa.
  • Kiinnitä huomiota vuoropuhelun luontevuuteen, ja pidä puheenvuorot lyhyinä.

Lisäohjeita lastenkirjojen kirjoittajille

  • Ota huomioon lapsilukijan ikä.
  • Käytä selkosaduissa saduille tyypillisiä fraaseja (olipa kerran, ja sen pituinen se), jotka auttavat lasta tunnistamaan tekstin saduksi.
  • Selkokielisissä loruissa ja runoissa voit käyttää lapsen kielitaitoa haastavia kielellisiä muotoja, kun runon perusajatus aukeaa lukijalle helposti.
  • Mieti, tarjoaako kertomus myönteisiä samastumiskohteita selkokieltä tarvitseville lapsille.

Lue myös

Julkaistu: