Selkokielen määritelmä
Määrittelemme selkokielen seuraavalla tavalla:
Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.
Helpompaa kuin yleiskieli
Selkokieli on vielä helpompaa kieltä kuin yleiskieli ja selkeä yleiskieli. Selkokielessä huomioidaan lukijoiden kielelliset erityistarpeet esimerkiksi suuntaamalla tekstiä lukijalle, käyttämällä tuttuja sanoja ja helppoja rakenteita sekä karsimalla tiedon määrää. Myös selkotekstin ulkoasu on yleiskielistä tekstiä selkeämpi. Selkokielen piirteet on koottu selkokielen mittariin.
Kotimaisten kielten keskuksen mukaan yleiskieli on eri ikä- ja ammattiryhmien yhteinen kielimuoto, joka on keskeisiltä muoto- ja rakennepiirteiltään tietynlaista normien mukaista kieltä. Yleiskieltä ymmärretään murrealueesta riippumatta, ja sitä opitaan kirjoittamaan koulussa. Yleiskieltä kutsutaan joskus myös kirjakieleksi.
Yleiskieli on selkokielen tarvitsijoille liian vaikeaa, vaikka se sisältää vaatimuksen yleisesti tutusta sanastosta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta. Kun yleiskielistä tekstiä muutetaan selkokielelle, puhutaan mukauttamisesta.