Selkokielen mittarin ohjeet ja kriteerit

Tällä sivulla on selkokielen mittari 2.0:n käyttöohjeet ja selkokielen kriteerit. Taustatietoa mittarista on Selkokielen mittari -sivulla. Voit lukea mittarin myös pdf-tiedostona ja pisteyttää tekstin Excel-taulukon avulla.

Millaisten tekstien selkokielisyyttä mittarilla voi arvioida?

Mittari soveltuu parhaiten informoivien tekstien (esim. esite, tiedote, käyttöohje, tietoteksti verkossa) tarkasteluun. Mittari arvioi, onko teksti selkokielen perustasoa.

Jos mittaria käytetään muiden tekstilajien selkokielisyyden arvioinnissa (esim. kaunokirjalliset tekstit ja mediatekstit), tulee huomioida, että kaikki kriteerit eivät ole välttämättä olennaisia. Mittarista voi myös puuttua jokin tekstilajin selkopiirteiden kannalta olennainen kriteeri. Näiden syiden vuoksi mittarin antama tulos ei täysin luotettavasti kuvaa tekstin selkokielisyyttä, jos mittarilla arvioi muita kuin informoivia tekstejä.

Miten selkokielen mittaria käytetään

Mittarissa on kahdenlaisia kriteerejä:

  • pääkriteerejä, jotka arvioidaan numeroilla 0‒3
  • muita kriteerejä, jotka arvioidaan kirjaimilla t (väittämä toteutuu tekstissä) ja e (väittämä ei toteudu tekstissä).

Lue arvioitava teksti tarkasti läpi ja merkitse arviosi mittarista tehtyyn Excel-taulukkoon alla olevan ohjeen mukaan.

Lukijalla tarkoitetaan selkolukijaa, eli arvioi tekstiä siitä näkökulmasta, sopiiko se selkokieltä tarvitsevalle lukijalle.

Pisteytyksen jälkeen kirjoita lyhyt yleisarvio tekstistä. Yleisarvio on arvioijan yhteenveto tekstin selkokielisyydestä. Arviossa voi kommentoida ja perustella numeerista tulosta ja myös antaa esimerkkejä tekstin piirteistä.

Selkokielen mittari on kehitetty selkokielen tutkijoiden ja asiantuntijoiden käyttöön. Arvioinnin tekeminen vaatii selkokielen asiantuntemusta, ja arvioijan osaaminen vaikuttaa aina myös arvion lopputulokseen.

Pääkriteerien pisteytys

Merkitse pääkriteereihin numerolla 0–3, miten hyvin väittämä vastaa tekstiä.

Asteikko:

  • 3 vastaa hyvin väittämää
  • 2 vastaa osittain väittämää
  • 1 vastaa huonosti väittämää
  • 0 väittämä ei ole olennainen tässä tekstissä

Jotta tekstin voi sanoa olevan selkokieltä, kaikkien arvioitavissa olevien pääkriteerien täytyy saada arvosana 2 tai 3. Jos jokin pääkriteereistä saa arvosanan 1, teksti ei ole selkokieltä.

Muut kriteerit

Muihin kriteereihin merkitse Excel-taulukkoon kirjain t tai e sen mukaan, miten hyvin väittämä toteutuu tekstissä.

Asteikko:

  • t väittämä toteutuu tekstissä
  • e väittämä ei toteudu tekstissä
  • 0 väittämä ei ole olennainen tässä tekstissä.

Excel laskee osion yleisarvosanan merkintöjesi perusteella. Alla on lyhyesti kuvattu yleisarvosanan muodostumisen pääperiaatteet. Painotukset vaihtelevat hieman sen mukaan, kuinka monta kohtaa osiossa on arvioitavana.

Osion yleisarvosana:

  • 3 jos kaikki tai pääosa väittämistä toteutuu tekstissä (t)
  • 2 jos noin puolet väittämistä toteutuu tekstissä (t/e)
  • 1 jos kaikki tai pääosa väittämistä ei toteudu tekstissä (e)
  • 0 Osio voi saada yleisarvosanaksi 0 vain siinä tapauksessa, että alakohdan kaikki kohdat saavat arvon 0. Näin esimerkiksi, jos tekstissä ei ole kuvitusta, kuvitusta koskeva osio saa yleisarvosanan 0. Nollia ei lasketa mukaan keskiarvoon.

Keskiarvon laskeminen

Excel laskee koko tekstille keskiarvon pääkriteereiden ja osioiden yleisarvosanojen keskiarvona. Jos olet merkinnyt johonkin kohtaan 0, sitä ei lasketa keskiarvoon mukaan.

Milloin teksti on selkokieltä?

Jotta tekstin voi sanoa olevan selkokieltä, kaikkien arvioitavissa olevien pääkriteerien täytyy saada arvosana 2 tai 3. Jos jokin pääkriteereistä saa arvosanan 1, teksti ei ole selkokieltä.

  • Keskiarvo 2,5 tai enemmän: Teksti on selkokieltä.
  • Keskiarvo 2–2,4: Teksti on melko lähellä selkokieltä, mutta vaatii vielä hiomista.
  • Keskiarvo 2 tai vähemmän: Teksti ei ole selkokieltä.

Yleisarvio tekstistä

Kirjoita tekstistä yleisarvio seuraavien teemojen pohjalta.

Perustiedot tekstistä

  • Tekstilaji:
  • Julkaisumuoto:
  • Otsikko:
  • Aihe:
  • Pituus:
  • Lukijakunta (jos määritelty tai pääteltävissä):
  • Julkaisija:
  • Kirjoittaja:
  • Arvioija:

Yleisarvio tekstin selkokielisyydestä

Kirjoita vapaamuotoinen arvio tekstin selkokielisyydestä.

Selkokielen mittari 2.0:n kriteerit

Selkokielen mittari 2.0:ssa on 96 kriteeriä, joiden avulla arvioidaan tekstin selkokielisyyttä. Ne on jaettu neljän alaotsikon alle: Teksti kokonaisuutena (27 kriteeriä), Sanat (16 kriteeriä), Kielen rakenteet (24 kriteeriä) sekä Ulkoasu ja kuvitus (29 kriteeriä). Osa kriteereistä on pääkriteerejä, joilla on pisteytyksessä suurempi painoarvo.

Teksti kokonaisuutena

Pääkriteerit

  1. Teksti on kokonaisuutena arvioituna yleiskieltä helpompaa.
  2. Aihetta käsitellään lukijan kannalta mielekkäästä näkökulmasta.
  3. Aihetta käsitellään konkreettisella, havainnollisella tavalla käyttämällä muun muassa arkielämää lähellä olevia esimerkkejä.
  4. Tekstissä ei ole sisällöllisiä aukkoja. Lukija saa joka kohdassa tekstin ymmärtämisen kannalta riittävästi tietoa.
  5. Teksti selittää itse itsensä eikä nojaa liikaa lukijan yleistietoon tai muiden tekstien tuntemukseen.

Aiheen käsittely ja tiedon määrä

  1. Tekstistä käy selvästi ilmi sen viestinnällinen tavoite: pyrkiikö teksti esimerkiksi vaikuttamaan lukijaan, välittämään tietoa tai ohjeistamaan.
  2. Aihetta käsitellään pääosin konkreettisten toimijoiden ja ihmisten kautta (hakija, poliisi, me). Toimijoina on vain vähän abstrakteja substantiiveja (suunnitelma koskee, asiakaslähtöisyys on, avoimuus toteutuu).
  3. Tekstissä ei ole epäolennaista tietoa.
  4. Teksti ei ole liian tiivistä; myöskään yhteen lauseeseen ei ole pakattu liikaa asiaa.

Tekstin sävy ja vuorovaikutus lukijan kanssa

  1. Tekstin sävy on tilanteeseen sopiva.
  2. Teksti ei aliarvioi lukijaa. Se ei esimerkiksi selitä liikaa tai ole liian opettavainen. Se on myös kieleltään kohderyhmän ikätasolle sopiva.
  3. Teksti on suunnattu selkeästi lukijalle esimerkiksi suoran puhuttelun avulla (esim. pronomini sinä, yksikön toinen persoona kirjoita tai omistusliite nimesi).
  4. Lukijalle tarkoitetut toimintaohjeet ilmaistaan selkeästi ja yksiselitteisesti. Tekstissä erotetaan kielellisesti, mikä on lukijalle pakollista (täytyä, pitää), mikä taas mahdollista tai suositeltavaa (voida, kannattaa). Lukijalle suunnattuja ohjeita ei esitetä passiivimuodossa (lomake täytetään).
  5. Asioista kerrotaan yleisellä tasolla tai tekstissä hyödynnetään epäsuoraa puhuttelua silloin, kun suora puhuttelu ei tunnu luontevalta esimerkiksi tekstin tyylin, tekstilajin, tekstissä käsiteltävien arkaluonteisten puheenaiheiden tai liiallisen suoran puhuttelun takia. (Huumetestiin voi ilmoittautua verkossa.)
  6. Lukijaa ei esitetä liian usein passiivisena tai avun kohteena, vaan lukija on myös aktiivinen toimija.

Tekstin jäsentely

  1. Otsikko ja aloitus auttavat lukijan pääsemään alkuun ja saamaan kiinni tekstin pääviestistä.
  2. Teksti etenee johdonmukaisesti.
  3. Teksti on jaettu sopivankokoisiin kokonaisuuksiin esimerkiksi kappalejaolla ja väliotsikoilla.
  4. Kappaleet liittyvät toisiinsa luontevalla tavalla, ja tekstinsisäinen sidosteisuus on hyvä. Lukija pystyy vaivatta havaitsemaan tekstin
  • syy-seuraussuhteet (esim. koska, siksi että, tästä syystä)
  • aikasuhteet (esim. ensin, kun, sen jälkeen, sitten)
  • ehdolliset suhteet (esim. josniin, kuitenkin).
  1. Tekstin rakenne auttaa kiinnittämään huomiota olennaiseen. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi
  • sisällysluettelo
  • informatiiviset (esim. lausemuotoiset) otsikot
  • metatekstit (Tämä esite kertoo…)
  • luetelmat
  • kuvat ja kuvatekstit
  • kokonaisuuden kokoavat tieto- tai kysymyslaatikot, nostot.
  1. Tekstissä ei viitata aiemmin sanottuun niin, että oletetaan lukijan muistavan tai löytävän aiemman kohdan tekstistä (katso kuva sivulla 3).
  2. Aikamuotojen ja ajan ilmausten käyttö tekstissä on johdonmukaista.
  3. Luetelmat ovat lyhyitä. Luetellut asiat muodostavat kokonaisuuden ja ovat keskenään samanmuotoiset. Esimerkiksi: Työsopimuksessa sovitaan
  • työsuhteen kesto
  • mahdollinen koeaika
  • työaika
  • palkka
  • työtehtävät.

Yleiset hyvän tekstin ominaisuudet

  1. Teksti noudattaa edustamansa tekstilajin tyypillisiä piirteitä.
  2. Tekstissä ei ole asiavirheitä.
  3. Teksti noudattaa yleiskielen oikeinkirjoitussuosituksia.
  4. Sisältö vastaa otsikkoa.

Sanat

Pääkriteerit

  1. Tekstissä on pääosin yleistä, lukijoille tutuksi arvioitua sanastoa.
  2. Jos vaikeaa sanaa ei voi korvata tai välttää, se on selitetty lukijalle ymmärrettävällä ja kontekstiin sopivalla tavalla.
  3. Tekstissä ei ole huomattavan paljon pitkiä sanoja.
  4. Tekstissä on pääosin konkreettisia sanoja (kirjoittaa, täytyä, sairaala).
  5. Toistoa käytetään siten, että se lisää tekstin ymmärrettävyyttä. Samaan asiaan ei viitata liian monella eri tavalla tai synonyymillä.

Sanojen selittäminen ja toisto

  1. Selitys on kohdassa, jossa vieraaksi oletettu sana esiintyy ensimmäistä kertaa. Selitys ei aiheuta lisäselittämisen tarvetta. Pitkässä tekstissä selitys toistetaan tarvittaessa.
  2. Tekstissä ei selitetä sanoja, jotka voidaan olettaa lukijalle tutuksi (sairaala on paikka, jossa hoidetaan potilaita).
  3. Tekstissä on käytetty vain olennaisia erikoiskielisiä käsitteitä, ja ne on selitetty hyvin.
  4. Pitkissä yhdyssanoissa on hyödynnetty osittaistoistoa ensimaininnan jälkeen (maa- ja metsätalousministeriö > ministeriö).
  5. Pronominiviittaukset ovat selviä, eikä pronomini jää liian kauaksi viittauskohteestaan.

Sanojen tuttuus ja helppo hahmotettavuus

  1. Tekstissä ei ole vierassanoja, jos niille on yleinen, kotoperäinen vastine (resurssiaikaa, rahaa, työtä, ihmisiä; informaatiotieto; reklamoidatehdä valitus; showesitys).
  2. Kielikuvia on maltillisesti. Tekstissä käytetyt kielikuvat ovat tuttuja ja yleisiä, ja niitä on vaikea korvata muilla sanoilla (säästää aikaa, sähkövirta, verkko).
  3. Tekstissä ei ole kielikuvia, joiden ymmärtäminen vaatii luovaa päättelyä (juustohöylätä, aivovuoto, lasikatto, silmiinpistävä, tiekartta merkityksessä ’suunnitelma’).
  4. Tekstissä on isoja ja tarkkoja lukuja vain, jos se on tekstin aiheen kannalta perusteltua. Lukuja on tarvittaessa likimääräistetty.
  5. Luvut, lukumäärät, mittayksiköt ja lukujen väliset suhteet esitetään havainnollisesti.
  6. Tekstissä ei ole lyhenteitä, pois lukien vakiintuneet lyhenteet, jotka tunnistetaan paremmin lyhenteinä kuin aukikirjoitettuina (Kela, PDF, DVD).

Kielen rakenteet

Pääkriteerit

  1. Tekstissä ei ole huomattavan paljon vaikeaksi arvioitavia kielen rakenteita.
  2. Lauseet ja virkkeet ovat pääosin lyhyitä.
  3. Yhdessä lauseessa ilmaistaan vain yksi tärkeä asia.
  4. Substantiiveilla ei ole monimutkaisia määritteitä, kuten partisiippirakenteita (maasta lähteneet henkilöt, koulutukseen liittyvät materiaalit, lääkäriltä saamasi ohje).
  5. Tekstissä ei ole lauseenvastikkeita eikä muita vastaavia infiniittisiä rakenteita (Voidakseen osallistua opiskelijan täytyy ilmoittautua etukäteen. Jos haluat terveyttäsi selvitettävän, ota yhteyttä. Allekirjoittamatta jäänyttä hakemusta ei käsitellä.).

Sanojen taivutus ja johtaminen

  1. Tekstissä käytetään nominien perusmuotoja, jos se on lauseyhteydessä mahdollista ja luontevaa.
  2. Tekstissä on pääosin nominien helpoimpia taivutusmuotoja. Harvinaisia sijamuotoja abessiivia (huomiotta, tauotta), komitatiivia (liitteineen) ja instruktiivia (pienin muutoksin) ei ole.
  3. Tekstissä ei ole sanoja, joissa on useita erilaisia elementtejä, kuten johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä (lomakkeisiimmekaan, ymmärtääkseni, puolustamiesi).
  4. Verbit ovat pääosin preesensissä (lähetät) ja imperfektissä (lähetit). Perfektiä ja pluskvamperfektiä (olet lähettänyt, olit lähettänyt) käytetään vain, jos tekstin aikasuhteet sitä vaativat.
  5. Verbin moduksista käytetään enimmäkseen indikatiivia (palautan, puhumme) ja imperatiivin 2. persoonaa (palauta, puhukaa). Tekstissä ei ole harvinaisia verbimoduksia, kuten potentiaalia (tehnee, tietänemme) ja vanhahtavia 3. persoonan imperatiivimuotoja (tehköön).
  6. Konditionaalia käytetään vain, jos sitä ei voi korvata indikatiivilla ilman, että merkitys selvästi muuttuu. (Hakemus kannattaa jättää, vaikka et olisi saanut vielä opiskelupaikkaa.)

Lausekkeet ja lauserakenteet

  1. Substantiiveilla ei ole useita määritteitä (Sairastuminen voi olla vakava, vaarallinen ja pelottava asia.).
  2. Yhteen kuuluvat sanat, kuten verbiliitot ja verbien rektion mukaiset ilmaukset, esitetään peräkkäin tai mahdollisimman lähekkäin (Päätös vaikuttaa ensi kuun alusta alkaen asumistukeesi. > Päätös vaikuttaa asumistukeesi ensi kuun alusta alkaen.).
  3. Tekstissä on pääosin lauseita, jotka rakentuvat persoonamuotoisen verbin varaan (Palauta lomake ajoissa. Vastaamme viesteihin maanantaisin.).
  4. Tekstissä ei ole substantiivityylisiä ilmauksia (ns. substantiivitauti, esim. Projektin toteutuksen suunnittelu aikataulutetaan.).
  5. Tekstissä käytetään suoraa sanajärjestystä (esim. subjekti, predikaatti, objekti). Käänteistä sanajärjestystä käytetään vain silloin, jos tekstin rakenne niin vaatii tai teksti muuten muuttuu monotoniseksi.
  6. Predikaatti sijaitsee lauseen alkupuolella.
  7. Tekstissä käytetään passiivia vain silloin, kun tekijä ei ole tiedossa tai tekijän mainitseminen ei ole olennaista (Presidentinvaalit järjestetään kuuden vuoden välein. Talo on rakennettu 1920-luvulla.).
  8. Lauseessa ei esitetä kaksinkertaista kieltoa (Laskuja ei saa jättää maksamatta.).

Virkerakenteet

  1. Virkerakenteet ovat yksinkertaisia. Sivulauseita on pääosin vain yksi.
  2. Virkkeissä päälause ja sivulause ovat tekstin etenemisen kannalta loogisessa järjestyksessä.
  3. Virkkeissä lauseet on sidottu toisiinsa esimerkiksi konjunktioilla (siksi, mutta, kun) niin, että asioiden väliset suhteet käyvät ilmi tekstistä.
  4. Tekstissä ei ole kiilalauseita (Palveluja, joita ovat esimerkiksi asumispalvelut, vammaispalvelut ja vanhuspalvelut, voit hakea tällä lomakkeella.).
  5. Virkkeissä ei esitetä monimutkaisia kieltosuhteita (Et saa kurssimerkintää, jos et palauta tehtävää).

Ulkoasu ja kuvitus

Pääkriteerit

  1. Julkaisun yleisilme on selkeä ja yleiskielistä julkaisua helpommin hahmotettava.
  2. Tekstin lukemisjärjestys on selvä. Lukija hahmottaa helposti, miten tekstissä edetään.
  3. Kuvat ja niiden tunneviesti ovat yhteneviä tekstin pääviestin kanssa ja auttavat ymmärtämään sitä.
  4. Kuvat ovat hyvälaatuisia ja selkeitä. Kuvassa oleva asia hahmottuu selkeästi, ja se on helppo tunnistaa.
  5. Painettu teksti (myös pdf-tiedostot) on rivitetty selkoperiaatteiden mukaan, esimerkiksi
  • lause alkaa mielellään aina rivin alusta
  • yhteen liittyvät sanat (lauseke) on rivitetty samalle riville.
  1. Pääsisältö on helppo tunnistaa, ja huomio kiinnittyy siihen. Julkaisussa tai sivustolla ei ole liikaa erilaisia elementtejä varsinaisen tekstisisällön lisäksi.

Fontti ja fontin koko

  1. Julkaisussa ei käytetä erikoista, epätavallisesti muotoiltua tai muuten vaikealukuista fonttia (esim. liian kapeaa, laihaa tai paksuudeltaan hyvin vaihtelevaa fonttia).
  2. Julkaisussa on vain muutamaa eri fonttia, jotta tekstin yleisilme pysyy selkeänä.
  3. Kursiivia tai lihavointia on vain lyhyissä korostuksissa. Suuraakkosia on vain lyhyissä kokonaisuuksissa. Pääosin teksti on pienaakkosia.
  4. Fonttikoko on tarpeeksi suuri, esimerkiksi 12–16 pistettä leipätekstissä.
  5. Tekstin riviväli on riittävän suuri, kirjaimet eivät kosketa toisiaan.

Hahmotettavuus

  1. Tekstin tausta on yksivärinen, eikä tekstiä ole suoraan kuvan päällä.
  2. Tekstin ja taustan tummuuskontrasti on riittävä eli tausta on vaalea ja teksti tumma. Verkkotekstissä riittävä kontrasti tarkoittaa WCAG-saavutettavuuskriteeristön mukaista kontrastia.
  3. Tekstin hierarkia on selvä, esimerkiksi
  • otsikot erottuvat selvästi leipätekstistä
  • pääotsikko erottuu alaotsikoista
  • kuvatekstit ovat kuvan lähellä.
  1. Ulkoasu on ilmava. Eri elementtien (kappaleet, otsikot, teksti, palstat, kuvat, kuvatekstit, navigaatio jne.) välillä on riittävästi tyhjää tilaa.
  2. Tekstin vasen reuna on tasattu, oikea reuna on liehu. Tekstiä ei ole tavutettu.

Kuvat

  1. Kuvitus sopii julkaisumuotoon, ja siinä on otettu huomioon eri julkaisumuotojen erilaiset lukutavat (esim. painettu teksti, verkkosivu).
  2. Kuvan tehtävä (esim. informaation välittäminen, tunnelman luominen, kuvatuki) sopii tekstin viestinnälliseen tavoitteeseen.
  3. Kuvituksessa on otettu huomioon lukija, esimerkiksi aikuisille suunnatussa julkaisussa on aikuisille sopiva kuvitus.
  4. Kuvien sijoittelu tukee tekstin ymmärtämistä.
  5. Kuvat esittävät kohdettaan tyypillisestä kuvakulmasta, erikoisia kuvakulmia on vältetty.
  6. Kuvat on rajattu siten, että viestinnällisen tavoitteen kannalta olennainen erottuu hyvin. Turhat ja asiaan kuulumattomat asiat on häivytetty tai rajattu pois.
  7. Kuvatekstit tukevat kuvien ymmärtämistä ja kiinnittävät kuvan tekstin sisältöön.
  8. Symbolit ovat helposti tunnistettavia, ja niitä käytetään niiden tyypillisessä merkityksessä. Tieto ei ole pelkän symbolin varassa, vaan rinnalla on tarvittaessa tekstiä. (Esim. verkkosivun hakutoiminnossa suurennuslasin lisäksi on teksti Haku.)

Verkkotekstin ulkoasun erityispiirteet

  1. Palsta on kapea.
  2. Tekstiä on helppo silmäillä, ja siinä on silmäilyä helpottavia kappalejakoja ja väliotsikoita.
  3. Jos teksti on rivitetty selkoperiaatteiden mukaan (pakotetut rivinvaihdot), rivitys ei mene sekaisin pienilläkään näytöillä, esimerkiksi puhelimella.
  4. Jos tekstissä on linkkejä, ne tarjoavat käyttäjälle olennaista ja ymmärrettävää lisätietoa.
  5. Linkit erottuvat muusta sisällöstä, ja niille on varattu oma merkintätapa, jota ei käytetä muissa sisällöissä.
Julkaistu: