Sanat ja kielen rakenteet selkopuheessa
Tutut sanat
Helppojen sanojen valinnassa kannattaa tutustua siihen, mitä selkokirjoitusohjeissa sanotaan helposta ja vaikeasta sanastosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kirjoittajalla on sananvalintaan paljon enemmän aikaa kuin puhujalla. Puheessa sanat valitaan sekuntien murto-osassa. Puhujan on paljon vaikeampaa valita helppoja ja yksinkertaisia sanoja kuin kirjoittajan. Puhujalla on sen sijaan mahdollisuus selittää sanaa tai kokeilla toista, helpompaa ilmausta, jos hän huomaa käyttämänsä sanan puhekumppanille vaikeaksi.
Yhteenveto sanoihin liittyvistä ohjeista
- Käytä arkipuheessa yleisiä ja puhekumppanillesi tuttuja sanoja
- tärkeä (ei oleellinen)
- kertoa (ei raportoida)
- ihmiset (ei toimijat)
- tehdä itse (ei tehdä omatoimisesti)
- nähdä (ei havaita)
- posti (ei kuljetuspalvelu)
- Jos arvelet jonkun sanan puhekumppanillesi vieraaksi, toista sana.
- Jos sinun on käytettävä vaikeaa sanaa, selitä se.
- Älä selitä liian laajasti tai yleisesti, vaan selitä sana juuri siinä yhteydessä, jossa se esiintyy.
- Lähde selityksessä liikkeelle asiasta, joka on puhekumppanillesi tuttu.
- Käytä tavallisia kielikuvia tai sanontoja, vältä erikoisempia.
- Muista, että sanoilla on monia merkityksiä ja että osa niistä voi olla puhekumppanillesi vieraita.
Helpot kielen rakenteet
Puhujien on yleensä vaikeaa tietoisesti valita tai välttää joitakin kielen rakenteita, sillä puheessa kielen rakenteet valitaan pitkälti automaattisesti. Tavoitteena on, että selkopuheessa käytetään tavallisia puhekielen rakenteita.
Puhutulle kielelle on tyypillistä, että siinä on keskenjääviä lauseita, taukoja ja kieliopillisesti jopa virheellisiä ilmauksia. Kun puhetta näkee paperille litteroituna, se näyttää sekavalta. Siitä huolimatta puhekielen rakenteet ovat muotoutuneet sellaisiksi, että keskustelussa niitä on helppo ymmärtää. Ihmisen korva on tottunut puhekieleen. Sen sijaan kirjakieli puhuttuna tuottaa usein keskustelijoille vaikeuksia.
Yhteenveto rakenteisiin liittyvistä ohjeista
- Käytä tavallisia kielen rakenteita, esimerkiksi sellaisia, joissa joku tekee jotakin:
(Me mennään nyt kotiin. Ei: Lähtekäämme nyt kotiin.) - Vältä kirjakielelle tyypillisiä rakenteita, esimerkiksi lauseenvastikkeita.
- Kerro vain yksi tärkeä asia yhdessä puheenvuorossa.