Ohjeita tietokirjojen tekijöille
Tietokirjojen tavoitteena on välittää tietoa ja tarjota lukijalle lukuelämys. Suomalaisissa selkotietokirjoissa käsitellään muun muassa ilmastonmuutosta, taidetta ja taiteilijoita, Suomen ja maailman historiaa, merkkihenkilöitä, ihmisen kehoa, Suomea, uskontoja, koiria ja erilaisia luonnontieteellisiä aiheita.
Selkokieliset tietokirjat ovat pääasiassa suoraan selkokielelle kirjoitettuja, mukautuksia on tehty vähän. Mukauttamisessa täytyy huomioida aina tekijänoikeudet. Alkuperäisen teoksen kirjoittajalta ja julkaisijalta on ensin saatava lupa selkoversion tekemiseen.
Selkotietokirjan tekstin pitää noudattaa selkokirjoittamisen periaatteita. Vaikka kielellisen ilmaisun keinot ovat kapeammat kuin yleiskielisen tekstin kirjoittajalla, myös selkokielisessä tietotekstissä saa näkyä kirjoittajan persoonallinen tyyli.
Selkotietokirjat ovat yleensä painettuja kirjoja. Jonkin verran on julkaistu myös verkkokirjoja esimerkiksi Papunet-verkkopalvelussa.
Selkokirjallisuuden julkaisemiseen voi Suomessa hakea selkokirjallisuuden valtionavustusta. Tuen myöntää Selkokeskuksen yhteydessä toimiva selkokirjatyöryhmä.
Ohjeita selkotietokirjan kirjoittajalle
- Kun mietit kirjasi aihetta, pohdinnassa kannattaa ottaa huomioon, että selkokirjoissa aiheet ovat yleensä laajempia kuin yleiskielisissä teoksissa (esim. avaruus vs. yksittäinen planeetta). Jos aihe on kapeasti rajattu, selkokirjan oletettu lukijajoukko voi olla niin pieni, että kustantaja ei tartu käsikirjoitukseen.
- Kun olet päättänyt aiheen, kannattaa vielä selvittää, mitä aiheesta on muuten kirjoitettu, mille yleisöille ja minkä ikäisille. Jos aiheesta on jo runsaasti myös helppolukuista kirjallisuutta, tämä voi vaikuttaa kustannuspäätökseen.
- Selkotietokirjaan mahtuu vähemmän tietoa kuin vastaavaan yleiskieliseen kirjaan. Huomioi tämä jo suunnitteluvaiheessa. Selkotietokirjankin on tarkoitus tarjota tietoa ja elämyksiä, joten varmista, ettei kirja esittele vain itsestäänselvyyksiä.
- Keskity tekstissä aiheen kannalta keskeisiin asioihin. Kuvituksella, tietolaatikoilla tai muilla nostoilla voi tuoda esiin yksityiskohtia tai antaa esimerkkejä.
- Mieti, miten voit tuoda aiheen lähelle lukijaa. Voit esimerkiksi käyttää arkielämästä tuttuja esimerkkejä.
- Tietotekstissä on yleensä käsitteitä, jotka voi olettaa lukijalle vieraiksi ja jotka erityisesti selkotekstissä on syytä selittää. Mieti käsitteitä sekä karsimisen että selittämisen näkökulmasta. Tarvitaanko tarkkaa, tieteellinen termi, vai voisiko jokin yleistajuisempi olla lukijalle helpompi? Joskus lisäksi voi olla erillinen sanasto, mutta monelle selkolukijalle sanaston käyttö voi olla vaikeaa. Olennaista on, että asiat selviävät tekstistä myös ilman sanastoa.
- Kiinnitä huomiota sävyyn. Vaikka selkotekstissä asioita selitetään enemmän kuin yleiskielisessä tekstissä, on tärkeää, että tekstin sävyssä on huomioitu lukijan ikätaso.
- Kirjan taitto ja kuvitus tukevat tekstin ymmärtämistä. Jos teokseen on tulossa kuvitusta tai infografiikkaa, suunnittele niitä rinnakkain tekstin kanssa.
- Testaa käsikirjoitusta ja taittoa selkolukijoilla. Palautetta voi hyödyntää tekstin jatkotyöstössä.
Jos olet tekemässä ensimmäistä selkokirjaasi, tutustu myös Haluatko selkokirjailijaksi -sivuun.
Esimerkkiote selkokielisestä tietokirjasta
Kun kaksi mannerlaattaa törmää toisiinsa,
käy samalla tavalla kuin
jos lattiamattoa työnnetään toista mattoa päin.
Ensin reunat menevät ruttuun,
ja sitten toinen matto liukuu toisen alle.
Kun törmäys ruttaa mannerlaattoja,
törmäyskohtaan syntyy poimuvuoristo.
Poimuvuoristo kohoaa entisestään,
kun toinen mannerlaatta jatkaa työntämistä
ja liukuu toisen alle.
Laura Ertimo ja Markus Hotakainen: Maapallo. Planeettamme selkokielellä. (Opike 2020)